Naistenviikko — Leena

Yksi tietokirjakin mahtuu naistenviikolle. Tai oikeastaan kaksi.

Ravitsemusterapeutti Leena Putkosen Superhyvää suolistolle : herkkävatsaisen elämä kuntoon (Otava, 2016; 174 sivua) on selkeä ja helposti ymmärrettävä teos meille, jotka kärsimme herkästä vatsasta ja ärtyvästä suolesta. Se kertoo — myös omakohtaisesti — elämästä herkän vatsan kanssa ja antaa vinkkejä oireiden hallitsemiseksi FODMAP-ruokavalion avulla. Kirjassa on noin 25 ruokaohjetta. Olen testannut niistä kahta ja hyvää oli; sarvien (kuva) täytettä tosin muutin.

Suomessa käytetään nimitystä FODMAP-ruokavalio, vaikka oikeastaan kyse on low-FODMAPista, sillä juuri tuon lyhenteen takaa löytyviä paksusuolen bakteerien käymisruuaksi erityisen hyvin kelpaavia hiilihydraatteja rajoitetaan. Kyse ei ole mistään ihmedieetistä tai hetkellisestä ruokavillityksestä, vaan tieteelliseen näyttöön perustuvasta pätevästä keinosta hoitaa tämäntyyppisiä ruoansulatusvaivoja, jotka vähintään huonontavat elämänlaatua ja pahimmillaan invalidisoivat.

Samassa yhteydessä esittelen myös toisen oivallisen kotimaisen (low-)FODMAP-ruokavaliokirjan, Reijo Laatikaisen kirjoittaman Herkän vatsan valinnat : suolisto kuntoon ruokavaliolla (Kirjapaja, 2015; 126 sivua). Kirja ei ole omakohtainen niin kuin Putkosen teos, mutta sen sijaan faktapotoisempi. Myös Laatikainen on laillistettu ravitsemusterapeutti, joka on erikoistunut vatsavaivojen hoitamiseen. Tässä kirjassa on runsaasti ruokavaliotietoutta ja noin 20 ruokaohjetta.

Onneksi saatavilla on suomeksi(kin) jo kaksi asiantuntijan kirjaa tästä aiheesta. Lukeminen onnistuu pöntölläkin, mutta onhan mukavampaa, kun vatsaan ei koske eikä päällimmäisin huoli ole aina lähimmän vessan sijainnin selvittäminen. vink

img_0322

Naistenviikon nimipäivät

18. heinäkuuta – Riikka
19. heinäkuuta – Sari, Saara, Sara, Salli, Salla
20. heinäkuuta – Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta
21. heinäkuuta – Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne, Joanna
22. heinäkuuta – Leena, Matleena, Leeni, Lenita
23. heinäkuuta – Olga, Oili
24. heinäkuuta – Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia, Tinja

Mainokset

Italiaan ihastuneen ihmettelyjä

Medicien naapurissa (Otava, 2008, 189 sivua) on alaotsikkonsa mukaan pieni kirja Italiasta. Enimmäkseen Kirsi Piha kuitenkin kirjoittaa lomamaakunnastaan Marchesta ja asuinkylässään tekemistään havainnoista, vaikka yleistääkin — usein vaan ei aina osuvasti — havaintonsa koko Italiaa tai kaikkia italialaisia koskeviksi.

Teos on sujuvasti joskaan ei mitenkäään persoonallisesti kirjoitettu, pääosin viihdyttävä ja osin myös informatiivinen katkelma kuvauksia italialaisesta elämänmenosta, (ruoka- ja juoma)kulttuurista sekä saapasmaalaisista ja heidän tavoistaan ja elämänasenteistaan. Italiasta kiinnostuneelle kirja on hyvinkin kiintoisaa luettavaa.

Toisaalta Piha harrastaa myös ärsyttävää kritiikittömyyttä: kaikki mustat oliivit eivät suinkaan ole värjättyjä; nykyään käytetty italian (kirja)kieli ei ole erityisen vanha tai millään tavalla sen ”arvokkaampi” kuin vaikkapa suomen kieli; ”tavallinen” suomalainen kalakeitto lienee italialaiselle vähintään yhtä ”eksoottinen” kuin päin vastoin; Suomessakin on taatusti ravintoloita, joissa saa jälkiruuaksi tuoreita hedelmiä tai marjoja (Pihan mukaan ei yhtäkään tai korkeintaan omenan voisi saada); myös Ranskassa lakkoillaan ahkerasti eikä olla siinä mielessä ”tylsän järjestelmällisiä” ja niin edelleen. Objektiivisuudesta ei tietenkään tarvitse tällaisessa fanituskirjassa piitata, mutta toisaalta faktoja voisi myös tarkistaa.

Kirjassa ei ole mainintaa siitä, että nämä pikkupakinat olisi julkaistu aiemmin erillsinä esimerkiksi jossakin lehdessä, mutta ajatus tulee välillä mieleen muun muassa siksi, että tiettyjä havaintoja ja kommentteja toistetaan.

Kokkausta ja kuolemaa

Outi Pakkanen kirjoittaa keveähköjä kaupunkilaisdekkareita, joita on mukava lukea välipaloiksi painavampien ja raskaampien teosten uuvuttaessa. Uusin niistä on nimeltään Rakastaja (Otava, 2013).

Rikas tyhjäntoimittajatar Veera Halme on muuttanut Helsingin Bulevardille espoolaisesta rivitalosta. Sen peruja hän kuuluu taloyhtiön asukkaiden perustamaan ruokakerhoon, joka kokoontuu vuoroin kunkin jäsenen luo herkuttelemaan. Mutta yhdistääkö porukkaa, joka ennen grillaili yhteisellä pihalla tiiviillä porukalla, enää mikään? Vai onko syntynyt uusia, salaisia suhteita? Oliko niitä jo ennestään?

Itse rikosta saadaan odotella pitkään, vaikka se niin sanotusti roikkuu ilmassa alusta asti. Kuka kuolee? Kuka tappaa? Miksi?

Pakkanen kirjoittaa sujuvasti ja ammattitaidolla. Mikään ei töki. Huippujännityksestä ei ole kyse, vaan pikemminkin ihmissuhde- ja kaupunkiromaanista, jossa hyvällä ruualla ja juomalla on iso roolinsa.

Sivustaseuraajana ja kokkausohjeiden lähteenä teoksessa on jälleen mukana Pakkasen vakiohahmo Anna Laine Justus-koirineen. Hänen tuttavapiiriinsä kuulumisessa olisi hyvänä puolena se, että saisi varmaankin joskus maistaa hänen huippukokkauksiaan, ja huonona se, että henki voisi olla herkässä.