Kenen totuus?

Luotto (Gummerus, 2023; Trust, 2022; suomentanut Jaakko Kankaanpää; 436 sivua) on argentiinalaissyntyisen, Ruotsissa kasvaneen, Yhdysvalloissa asuvan ja englanniksi kirjoittavan Hernan Diazin Pulitzer-palkittu romaani rahasta, vallasta, rahan vallasta, valtavista rahoista.

Se on myös romaani romaanissa, yritys elämäkerraksi, muistelma ja päiväkirja, sillä teoksessa on neljä osaa ja niillä jokaisella oma kertoja, oma näkökulma ja oma totuus.

Romaani alkaa romaanilla ”Saatavat”, jonka kirjoittaja on Harold Vanner. Sen päähenkilöitä ovat monimiljönääri Benjamin Rask ja hänen vaimonsa Helen, omaa sukua Brevoort.

Läheisyys voi olla sietämätön taakka niille, jotka elettyään koko ikänsä ylpeän omavaraisina huomaavat sitä ensimmäisen kerran kokiessaan, että se tekee heidän maailmastaan täydellisen.

Harold Vanner: Saatavat

Romaanin toinen osa on keskeneräinen omaelämäkerta ”Elämäni”, jonka kirjoittajalla Andrew Bevelillä vaikuttaa olevan paljon yhteistä ensimmäisen osan Benjamin Raskin kanssa.

MATEMATIIKKA hyvin yksityiskohtaisesti. Lapsinero. Anekdootteja.

Andrew Bevel: Elämäni

Kolmas osa ”Muistelma, muistettuna”, jonka kirjoittaja on Ida Partenza, availee hiljalleen yhteyksiä edeltävien osien välillä.

Näitä sivuja lukiessani minusta kuitenkin tuntuu, ettei hän halunnut niinkään puolustaa Mildrediä kuin tehdä hänestä mitättömän ja turvallisen hahmon – samanlaisen kuin kaikki vaimot suurmiesten elämäkerroissa.

Ida Partenza: Muistelma, muistettuna

Ida on kuitenkin oman osuutensa päähenkilö ja edellisen osan päähenkilöt sivuosissa.

Sellainen voima ja valta hänellä oli. Hänen omaisuutensa taivutti todellisuutta ympärillään.

Ida Partenza: Muistelma, muistettuna

Neljännessä osassa ”Futuurit” pääsee ääneen Midred Bevel, toisen osan Benjamin Bevelin puoliso.

Nyt kun olemme täällä oikeasti kahden, ymmärrän kuinka yksinäisiä hän + minä olemme olleet.

En niin että olisin kyllästynyt häneen. Olen kyllästynyt siihen ihmiseen, joka minusta hänen seurassaan tulee.

Hemikrania.

Mildred Bevel: Futuurit

Kuulostaako monimutkaiselta ja vaikealta? Ei kuitenkaan ole. On mukaansatempaavaa (pois lukien ensimmäisen osan tahallinen ja omalla tavallaan hykerryttävä kuivuus) ja taitavaa. Poikkeuksellinen rakenne, omalaatuiset henkilöt, muuttuva/muuntuva tarina, ajatuksia herättävä lopputulos.

Luotto kertoo lahjakkaista ihmisistä, joille ihmissuhteet ovat taakka. Se kertoo luottamuksesta rahaan ja markkinavoimiin sekä epäluottamuksesta ihmisiin, mutta lopulta myös itseluottamuksen puutteesta, joka näyttäytyy monin tavoin: itsekorostuksena, itsen häivyttämisenä, vainoharhaisuutena, vetäytymisenä, roolipelinä/näyttelemisenä.

Romaanin pintaa on pörssikurssien, osakemarkkinoiden ja muun rahavallan maailma. Pinnan alla piilottelevat rikkinäiset ihmiset. Kun rahan lisäksi myös ihmiset ovat välineitä, mitä jää? Kenen totuus on tosinta totta? Rahako sen ratkaisee?

Dekkariviikko 2021: Sisar

Heidi Airaksisen esikoisteos Vierge moderne (Arktinen Banaani, 2021; 391 sivua) sijoituu 1930-luvulle. Päähenkilö Kerstin on papin tytär, joka opiskelee sairaanhoitajaksi Diakonissalaitoksella ja työskentelee yöhoitajana veneeristen tautien sairaalassa eli Kuppalassa.

Eräänä yönä hankala potilas Ulrika kuolee sairaalan portille, mutta prostituoidun väkivaltaisen kuoleman tutkiminen ei kiinnostaa ketään sairaalassa, poliisilaitoksella tai sisarkodissa. Kerstin haluaa päästä selville Ulrikan taustoista ja alkaa etsiä tämän läheisiä.

Tutustuminen Ulrikan ystäviin, jotka enimmäkseen kuuluvat huoltopoliisiin jahtaamiin vähemmistöihin, saa Kerstinin kyseenalaistamaan omia valintojaan ja vähitellen hyväksymään omat , kielletyiksi tuomitut, tunteensa. Samalla hänestä kehkeytyy eräänlainen salapoliisi. Ajankuva on kiinnostava ja kerronta on sujuvaa, joskin ennemminkin verkkaista kuin vauhdikasta.

Yöpöydän kirjat

Lannistumaton

Hilja Pärssisestä (o.s. Lindgren, myöhemmin Liinamaa) tuli 23.5.1907 yksi maailman 19 ensimmäisestä naiskansanedustajasta. Vaikka Australiassa ja Uudessa-Seelannissa olisi lain mukaan voinut olla naisia parlamentissa Suomea aiemmin, ei heitä sinne äänestetty. Toisin oli Suomessa.

Raili Mikkasen elämäkertaromaani Hilja, yksi maailman ensimmäisistä – välähdyksiä Hilja Pärssisen, opettajan, runoilijan, kansanedustajan, pakolaisen, vangin sekä työväen, naisten ja lasten puolestapuhujan elämästä (Robustos, 2017; 320 sivua) kertoo Hiljan elämäntarinan hänen muistellessaan sitä sairaalassa hieman ennen kuolemaansa.

Maassa ja maailmassa, johon Hilja oli vuonna 1876 syntynyt, ei naisilla ollut valtaa edes omaan palkkaansa tai omaisuutensa, sillä avioliitossa naisen omaisuuden hallinta oli miehen käsissä. Eipä tasa-arvoa ollut yhteiskunnassa muutenkaan, kun noin 8 %:lla oli äänioikeus säätyvaltiopäivillä.

Ahkera ja tarmokas Hilja opiskeli opettajaksi Sortavalan seminaarissa, jossa hän myös tutustui tulevaan aviopuolisoonsa Jaakkoon, joka oli lukija- ja tutkijaluonne vastakohtana tulisieluisesti maailmanparantamiselle omistautuvalle vaimolleen. Opettajan työssään Hilja ei voinut olla huomaamatta lasten ja perheiden köyhyyttä ja sen kautta yhteiskunnallista epätasa-arvoa, jonka poistamiselle hän lopulta omisti lähes kaiken aikansa.

Lisäksi Hilja opiskeli kieliä, käänsi ja laati lehtijuttuja ja pamfletteja sekä kirjoitti runoja, joita myös esitti eri tilaisuuksissa. Niitä kertyikin melkoiset määrät aluksi kulttuuri- ja yhdistystoiminnassa ja sitten puoluepolitiikassa. Sisällisodan jälkeisessä poliittisessa kaaoksessa Pärssiset harhailivat kaksi vuotta Neuvosto-Venäjällä nähden nälkää ja käsittämätöntä kurjuutta. Suomeen paluu tarkoitti vankeustuomiota, jonka kärsittyään Hilja palasi jatkamaan eduskuntatyötä.

Mikkasen tyyli on varsin yksinkertaista ja todella helppolukuista, vaikka harvalukuiset dialogit, erityisesti Hiljan ja Jaakon väliset, ovatkin kovin jäykän kuuloisia. Hilja Liinamaa-Pärssinen oli lannistumaton tahtonainen, joka joutui kokemaan monta pettymystä ja vastoinkäymistä, mutta sai kokea myös suuria onnistumisia ja menestyksen hetkiä. Yksi maailman ensimmäisistä naiskansanedustajsta on taatusti oman kirjansa ansainnut. Mikkanen muistuttaa samalla, ettei suomalainen hyvinvointiyhteiskunta syntynyt itsestään.