Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 4. Lisätyt kohdat

Aloitin muutama viikko sitten pienen sarjan aiheesta Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen. Käsittelen näissä kirjoituksissa suomalaisten versioiden outouksia. Johdannossa kerroin syitä tähän kirjotussarjaan, sitten pohdin väärinkorjaamista ja viimeksi keskityin suomennosnimeen.

Nyt kummastelen suomennosten lauseita ja virkkeitä, joita ei ole alkuteoksessa. Ne ovat samoja sekä alkuperäisessä suomennoksessa että niin sanotussa korjatussa suomennoksessa. Ensimmäinen tällainen kohta on aivan ensimmäisessä luvussa.

Sara-täti ja Elizabeth-täti olivat vahdissa; heillä oli karjapiikki josta sai sähköiskun ja nahkavyössä pienoisradiopuhelin, joka oli yhteydessä keskustietokoneeseen.

Alkutekstissä virke tädeistä ja sähköisistä paimensauvoista päättyy nahkavöihin:

Aunt Sara and Aunt Elizabeth patrolled; they had electric cattle prods slung on thongs from their lether belts.

Seuraava huomaamani lisäys on neljännessä luvussa:

 – Eilisen jälkeen on kukistettu lisää kapinallisia.

– Kiitos olkoon, minä vastaan. En kysy mistä hän sen tietää. Ei sellaisesta ainakaan eilisillan uutisissa mainittu. – Keitä he olivat?

Missä kumman uutisissa? Ei niitä tässä mainita:

”They’ve defeated more of the rebels, since yesterday.”

”Praise be,” I say. I don’t ask her how she knows. ”What were they?”

Seuraavan lisäyksen huomasin vasta luvussa 41. En väitä, etteikö niitä voisi olla välilläkin. En verrannut joka virkettä tai kappaletta, vaan luin alkuteosta ja suomennosta vuorotellen luku kerrallaan.

Puhun ihan liikaa. Kerron hänelle asioita joita minun ei pitäisi kertoa. Kerron Moirasta, Gleniläisestä ja maydaysta. Vaikka en kyllä Lukesta.

Maydaysta?

I talk too much. I tell him things I shouldn’t. I tell him about Moira, about Ofglen; not about Luke though.

Epilogiin eli Historioitsijoiden huomioihin on kasautunut monenlaisia kummallisuuksia. Ensin hämmentää tämä pieni lisäys:

Hänen esitelmänsä nimi on ”Orjattaren tarinaan liittyvät aitousongelmat”. Annan siis nyt puheenvuoron professori Wadelle. Pyydän anteeksi. Professori Pieixotolle.

Professori Kuunsirppi* ei sekoita nimiä alkutekstissä:

The title of his talk is ”Problems of Authentication in Reference to The Handmaid’s Tale”. Professor Pieixoto.

Seuraavaksi ihmetyttää tämä kohta, josta osa näyttäisi puuttuvan** ja osaa en onnistuu paikantamaan alkuteoksesta:

… tarjoutunut tilaisuus näiden äänitteiden tekemiseen. Oli tietenkin yhtä mahdollista, että nauhat oli kuljetettu taloon myöhemmin.

Talossa numero 2190 asuva perhe oli ikävä kyllä pitänyt sitä hallussaan vasta kahdeksan vuotta eikä siltä herunut meille mitään käyttökelpoisia tietoja. Seuraavaksi yritimme saada selvyyttä asioihin talon aiempien kauppakirjojen avulla, niin puutteellisia kuin ne olivatkin. Lopulta löysimme enemmänkin hyvällä onnella kuin älyllämme kaksi vanhaa naista, jotka kertoivat syntyneensä ja kasvaneensa tässä mainitussa talossa.

Alkuteoksessa näin:

…during which she would have had the opportunity to make the recordings. Of course, there was nothing to rule out the possibility that the tapes had been moved to the site in question after they had been made. We hoped to be able to trace and locate the the descendants of the hypothetical occupants, whom we hoped might lead us to other material: diaries, perhaps, or even family anecdotes passed down through the generations.

Unfortunately, this trail led nowhere. Possibly these people, if they had indeed been a link in the underground chain, had been discovered and arrested, in which case any documentation referring to them would have been destroyed.

Koko epilogi on suomennoksessa melko sekava, joten otan mukaan enää yhden selkeän lisäyksen:

Mitä me maksaisimmekaan paristakymmenestä liuskasta Waterfordin yksityistietokoneen tekstiä! Mutta eipä kai meillä ole oikeutta moittia kertojaamme siitä, ettei hän niissä oloissa hypännyt mieluummin tietokoneapulaise sänkyyn. (Naurua.) Meidän on toden totta oltava kiitollisia kaikista muruistakin, mitä historian jumalatar suvaitsee eteemme ripotella.

Englanniksi:

What would we not give, now, for even twenty pages or so of print-out from Waterford’s private computer! However, we must be grateful for any crumbs the Goddess of History has deigned to vouchsafe us.

Voin kestää sen, että suvaitsee meille suoda on käännetty suvaitsee eteemme ripotella, mutta suomentajan ilmeisesti itse keksimää tietokoneapulaisen sänkyyn hyppäämisen toivetta en saata sietää.

Jos romaanista kuitenkin on olemassa englanniksi sellaisia (vanhempia tai uudempia) painoksia, joissa radiopuhelimet ja keskustietokone, eiliset uutiset, mayday, nimisekoilu, talo 2190, kaksi vanhaa naista ja tietokoneapulaisen sänky ovat mukana näissä kohtauksissa, kertokaa minulle. Muuten jään edelleen ihmettelemään näitä lisäyksiä.

*Oma kysymyksensä on sekin, miksi nimi Crescent Moon on käännetty suomeksi, mutta esimerkiksi nimeä Serena Joy ei ole.

**Puuttuvia kohtia ja suomennokseen muutettua kappaleiden järjestystä sekä ilmeisiä väärinkäsityksiä käsittelen tarkemmin sarjan seuraavissa osissa.

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 3. Nimi

Aloitin kaksi viikkoa sitten pienen sarjan aiheesta Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen. Käsittelen näissä postauksissa suomalaisten versioiden outouksia. Johdannossa kerroin syitä tähän kirjotussarjaan ja viikko sitten pohdin väärinkorjaamista.

Tässä osassa keskityn suomennosnimeen Orjattaresi. Minua häiritsee eniten omistusliite eli possessiivisuffiksi. Siinä ei ole mitään järkeä. Romaanin kertoja puhuttelee kuulijaa (lukijaa*). Hän kertoo tarinaansa jollekulle, jonka toivoo sen kuuntelevan (lukevan). Eikä tuo joku todellakaan ole komentaja eli se henkilö, jonka orjatar hän on. Ei ole siis mitään syytä liittää kirjan nimeen omistusliitettä. Se on harhaanjohtavaa ja väärin.

Pelkkä Orjatar siis riittäisi. Se kelpaisi suomennoksen nimeksi, mutta silti toivoisin, että teoksen suomennosnimi olisi alkuteoksen mukaan Orjattaren tarina. Pelkkä Orjatar hukkaisi viittauksen Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoihin. Tätä viittausta jopa selitetään romaanin epilogissa. Selkeä yhteys löytyy myös siitä, että niin Chaucer kuin Atwoodkin välttävät nimien käyttöä ja viittaavat (pää)henkilöihinsä yleensä heidän tehtävänsa kautta: munkki, kauppias, mylläri, kutoja… orjatar, komentaja.

Jos romaani suomennettaisiin uudelleen, uskoisin se ilmestyvän suomeksi oikealla nimellään.

*Miksi kirjoitan kuulijasta ja kuuntelemista ja merkitsen lukijan ja lukemisen ympärille sulut? Epilogin mukaan Orjattaren tarina on tallennettu ja säilynyt äänitteinä. Kertojan ajatellaan siis puhuneen tarinansa, ei kirjoittaneen sitä. Toisaalta se on kuitenkin kirjoitettu teos, jonka voimme lukea. (Tai kuunnella äänikirjana.)

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 2. Väärin korjattu

Aloitin viikko sitten pienen sarjan aiheesta Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen. Käsittelen näissä postauksissa suomalaisten versioiden outouksia. Johdannossa kerron syitä tähän kirjotussarjaan.

En tiedä, kuka on korjannut suomennoksen, enkä huomannut korjattuja kohtia. Sen sijaan huomasin kohdan, jossa suomennosta oli muutettu, vaikka alkuperäinen oli  oikein.

Alkuteos:

You’ll have to forgive me. I’m a refugee from the past, and like refugees I go over the customs and habits of being I’ve left or been forced to leave behind me, and it all seems just as quaint, from here, and I am just as obsessive about it. Like a White Russian drinking tea in Paris, marooned in the twentieth century, I wander back, try to regain those distant pathways; I become too maudlin, lose myself. Weep. Weeping is what it is, not crying,. I sit in this chair and ooze like a sponge.

Vuoden 1986 suomennos:

Sinun on annettava minulle anteeksi. Olen menneisyyden pakolainen, ja muiden pakolaisten tavoin minäkin käyn alinomaa läpi niitä tottumuksia ja elämäntapoja, jotka olen jättänyt tai tai pakosta joutunut jättämään taakseni, ja se kaikki näyttää täältä aivan yhtä omituiselta ja on minulle aivan samanlainen pakkomielle kuin muillekin pakolaisille. Kuin kaksikymmenluvun Pariisiin pelastautunut teetä särpivä valkoinen venäläinen minäkin vaellan takaisin menneisyyteen ja yritän päästä uudelleen niille etäisille poluille; mutta sitten tulen liian hentomieliseksi enkä enää hallitse itseäni. Alan vetistellä. Juuri sitä se on, vetistelyä, ei itkua. Istun tällä tuolilla ja tirisen kuin sieni.

Vuoden 2017 korjattu suomennos:

Sinun on annettava minulle anteeksi. Olen menneisyyden pakolainen, ja muiden pakolaisten tavoin minäkin käyn alinomaa läpi niitä tottumuksia ja elämäntapoja jotka olen jättänyt tai tai pakosta joutunut jättämään taakseni, ja se kaikki näyttää täältä aivan yhtä omituiselta ja on minulle aivan samanlainen pakkomielle kuin muillekin pakolaisille. Kuin kaksikymmenluvun Pariisiin pelastautunut teetä särpivä valkovenäläinen minäkin vaellan takaisin menneisyyteen ja yritän päästä uudelleen niille etäisille poluille; mutta sitten tulen liian hentomieliseksi enkä enää hallitse itseäni. Alan vetistellä. Juuri sitä se on, vetistelyä, ei itkua. Istun tällä tuolilla ja tirisen kuin sieni.

Kyse ei ole valkovenäläisestä (englanniksi Belorussian tai Byelorussian), vaan valkoisesta venäläisestä, eli ei-vallankumouksellisesta, ei-bolševikista, joka on paennut Venäjän vallankumousta ja elää pakolaisena 1920-luvun Pariisissa.

Ainoa toinen kohta, jonka huomasin olevan eri tavalla kuin alkuteoksessa on viimeisen osan nimi. Alkuteoksessa se on

Historical Notes on The Handmaid’s Tale

Alkuperäisessä suomennoksessa se on

Historiallisia selityksiä Orjattaren tarinaan*

Korjatussa suomennoksessa se on

Historioitsijoiden huomioita Orjattaren tarinasta*

Ero ei ole suuri enkä osaa arvioida, miksi sanamuotoa on muutettu. Sanakirjan mukaan

• historical = historiallinen, historianmukainen, historian[-]
• note = viesti, kirjelappu, tiedotus, nootti, todistus, muistiinpano, merkintä, huomautus, kommentti

Sanakirjan perusteella kallistuisin kuitenkin mieluummin aikaisemman suomennoksen historiallisen kuin korjatun suomennokset historioitsijoiden puolelle. Selitys vai huomio? Ehkä muistiinpano, huomautus tai kommentti? ”Historiallisia kommentteja Orjattaren tarinaan”? Tai ”historiallisia todistuksia” tai ”historiallisia muistiinpanoja”? Osahan sisältää ”osittaisen jäljennoksen Gilead-tutkijoiden 12. symposiumin pöytäkirjoista” eli kuvauksen ”Orjattaren tarinaan” liittyvän tutkimuksen esittelystä jonkinlaisessa konferenssissa vuosisatoja sen tapahtuma-ajan jälkeen.

En väitä, ettei muita korjattuja (eli uuteen painokseen muutettuja) kohtia olisi, koska en verrannut suomennoksia keskenään**, vaan vain niitä kohtia, joissa huomasin jotakin outoa alkuteoksen ja suomennoksen välillä. Niistäkään en merkinnyt muistiin kaikkia, vaan vain eniten häiritsevät.

*On huomion arvoista, että tässä kohtaa molemmat suomennokset viittaavat The Handmaid’s Taleen ”Orjattaren tarinana”, vaikka se on suomeksi julkaistu nimellä Orjattaresi. Sarjan seuraavassa osassa pureudun suomennosnimen ongelmallisuuteen.

**Tekisin niin, jos tämä olisi tieteellinen tutkimus.