Avainsana-arkisto: The Handmaid’s Tale

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 8. Ajatuksia sävystä ja tyylistä

Jos tämän Margaret Atwoodin romaania Orjattaresi (Kirjayhtymä, 1986; The Handmaid’s Tale, 1985; suomentanut Matti Kannosto; 395 sivua) ruotivan sarjan edellisessä osassa lähestyin heikkoja jäitä, tässä olen niillä. Kirjoitan muutaman sanan joistakin sävy- ja tyylieroista, joita olin lukevinani alkuteoksesta ja suomennoksesta. Nyt viimeistään on tässä kirjoitussarjassa kyse vain mielipiteistä ja siitä, miltä jokin sanavalinta kuulostaa ja vaikuttaa minun mielestäni.

It’s the sign-off. He stands up. We are dismissed.

Suomennoksen verbi lakata kuulostaa minusta vähän kummalliselta, vaikka asian voinee näinkin ilmaista:

Se on lopetusmerkki. Hän nousee. Meidän kuuluu lakata.

Käsittääkseni to dismiss on melko muodollinen tapa pyytää poistumaan. Kouluissa opettajat käyttävät idiomia Class dismissed ilmoittamaan, että tunti on päättynyt. Verbillä on myös muita merkityksiä, muun muassa erottaa (työpaikasta). Suomentaisin Saamme poistua, Saamme lähteä tai Meillä on lupa poistua.

Seuraavassa kertoja on menossa ensi kertaa komentajan huoneeseen.

Löydän oven, väännän nuppia, sormet viileällä posliinilla, avaan. Muuta en osaa.

Can-verbi on haasteellinen. Voida, pystyä, saattaa, kyetä, osata, taitaa, olla lupa, jaksaa, kyetä.

I find the door, turn the knob, fingers on cool porcelain, open. It’s all I can do.

Minulle tämän kohdan tilanne näyttäytyy sellaisena, että suomentaisin Muuta en voi.

Kertoja pohtii kuvaamiaan valtasuhteita ja anteeksiantoa, näin:

Maybe none of this is about control. Maybe it isn’t really who can own whom, who can do what to whom and get away with it, even as far as death. Maybe it isn’t about who can sit and who has to kneel or stand or lie down, legs spread open. Maybe it’s about who can do what to whom and be forgiven for it. Never tell me it amounts to the same thing.

Minua vaivaa, että suomennoksessa on jotakin liikaa — puhu, tarkastele, puhu. Se jotenkin kadottaa sen, että kertoja pohtii, ettei kyse ehkä olekaan vallasta (tai hallinnasta), vaan siitä, mitä voi saa anteeksi, mitä pidetään ymmärrettävänä.

Voi olla etten puhu nyt ollenkaan hallintavallista. Ehken tosiaan tarkastele ollenkaan kysymystä siitä, kuka voi omistaa kenet, kuka voi vapaasti tehdä mitä kenelle, tappamista myöten. Ehken puhu lainkaan siitä, kuka saa istua ja kenen on oltava polvillaan tai seistävä tai maattava haarat levällään. Tämä kaikki kertoo ehkä siitä, kuka voi tehdä mitä kenelle ja saada sen anteeksi. Älkääkä tulko sanomaan minulle että ne ovat oikeastaan yksi ja sama asia.

Minun versioni menisi ehkä jotenkin näin: Ehkä tässä ei olekaan kyse vallasta. Ei oikeastaan edes siitä, kuka voi omistaa kenet, kuka saa tehdä kenelle tahansa mitä tahansa, vaikka tappaa. Kenties ei ole kyse siitä, kuka saa istua ja kenen pitää polvistua tai seisoa tai maata jalat levällään. Ehkä onkin kyse siitä, kuka voi tehdä mitä kenelle ja saada sen anteeksi. Koskaan ei pidä sanoa, että se on sama asia.

Tässä Moira, kertojan ystävä, selostaa uuden hallinnon toimia, joilla naisilta viedään oikeudet, rahat, liikkumavapaus, kaikki:

– Ei kuulu meille kysellä syitä, siteerasi Moira. – Sehän on hoidettava juuri näin, tilikortit ja työpaikat yhdellä kertaa. Kuvittele millaista lentoasemilla olisi muuten ollut. Meidän katsos ei haluta menevän minnekään.

Tuo katsos-sana häiritsee minua, koska alkuteksti menee näin:

Ours is not to reason why, said Moira. They had to do do it that way, the Compucounts and the jobs both at once. Can you picture the airports, otherwise? They don’t want us going anywhere, you can bet on that.

Voit olla varma, ettei meidän haluta menevän mihinkään, olisi minun versioni. Katsos on jotenkin liian kepeä. Muutenkin suomennosta lukiessa tulee välillä sellainen olo kuin tarinaa olisi haluttu joillain sanavalinnoilla — esimerkiksi muodolla käytellä valtaa eikä käyttää valtaa — jotenkin keventää tai ihmisten ahdinkoa lieventää, vaikka tässä romaanissa ei ole mitään kevyttä. Se on ahdistava, raskas ja vakava.

Seuraavassa minua vaivaa ensinnäkin sana synnynnäinen. Jälleen äänessä on Moira, nyt Iisebelin salongissa eli bordellissa.

Sain valita, tämä tai sitten siirtokunnat. No helvetti, eihän siirtokuntia valitsisi kuin synnynnäinen nunna. Tarkoitan siis ettenhän minä mikään marttyyriluonne ole. Olin sitä paitsi jo vuosia aikaisemmin sidottanut munatorveni, niin etten tarvinnut edes sitä operaatiota. Ei täällä ole kellään toimivia munasarjoja, ymmärrät kai millaisia ongelmia siitä koituisi.

Moira tarkoittaa kirjaimellisesti nunnia, jotka eivät mitenkään voisi valita huorataloa niin kuin hän, eikä puhu luonteeltaan nunnista. Lisäksi hän toteaa, ettei ole mikään marttyyri ja, toisin kuin suomennos, että hänet on nyt steriloitu, eikä tullut teettäneeksi operaatiota jo aiemmin:

I had my choice, they said, this or the Colonies. Well, shit, nobody but a nun would pick the Colonies. I mean, I’m not a martyr. If I’d had my tubes tied years ago, I wouln’t even have needed the operation. Nobody in here with viable ovaries either, you can see what kind of problems it would cause.

Minusta on ihan eri asia piruilla eli piikitellä tai irvailla kuin olla brutaali (julma, säälimätön, tunteeton).

Minähän voisin ruiskauttaa sen pulloon ja sinä voisit sitten kaataa sen sisään, hän sanoo. Hän ei hymyile.

– Ei tarvitse ruveta piruilemaan, minä vastaan. Hän saattaa tuntea itseä hyväksikäytetyksi. Jos hän vaikka haluaa minulta jotain, jonkinlaista tunnetta, tunnustusta että hänkin on ihminen, hiukan enemmän kuin pelkkä siementäjä. – Tiedän kyllä että tämä on sinulle vaikeaa, minä yritän.

Hän kohauttaa hartioitaan. – Saanhan minä maksun, hän vastaa, jurona kuin punkkari. Vieläkään hän ei tee mitään.

Minä saan maksun ja sinä saat napsun, runoilen mielessäni. Että niin me siis teemme sen.

Ohitan punkkarin (voisi olla myös vaikka ryökäleen jurona), mutta napsua vähän kummastelen. Toki sanotaan naida napsauttaa, mutta eikö napsu silti viittaa pieneen, nopeaan alkoholijuomaan (ottaa napsut eli terävät; nykykielellä juoda shotti).

”I could just squirt it into a bottle and you could pour it in,” he says. He doesn’t smile.

”There’s no need to be brutal,” I say. Possible he feels used. Possibly he wants something from me, some emotion, some acknowledgement that he too is human, is more than just a seedpod. ”I know it’s hard for you,” I try.

He shrugs. ”I get paid,” he says, punk surliness. But still makes no move.

I get paid, you get laid, I rhyme in my head. So that’s how we’re going to do it.

Epilogin olen jo aiemmin todennut olevan monin paikoin ongelmallinen, koska sitä on ilmeisesti muutettu sen jälkeen, kun teos/käsikirjoitus on saatu suomennettavaksi. Ainakin niin voi päätellä lisäyksistä, poistoista ja kappaleiden järjestyksestä. Niinpä en puutu siihen enää tyylin kannalta.

Mitä sinä olet mieltä näistä sävy- ja tyyliseikoista?

Mainokset

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 7. Tulkinnanvaraiset kohdat

Alan liikkua ohuilla jäillä tässä sarjassani. En ole suomentaja enkä ole opiskellut korkeakoulutasolla sen enempää kääntämistä, englannin kieltä kuin suomeakaan. En haluaisi nimittää seuraavia kohtia käännösvirheiksi, mutta jotakin outoa ja ainakin tulkinnanvaraista näissä Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaanin (Kirjayhtymä, 1986; The Handmaid’s Tale, 1985; suomentanut Matti Kannosto; 395 sivua) sanavalinnoissa minusta on.

Voin olla väärässä, mutta minusta tässä ei ole kyse tarkastuksista,

Gleniläinen sanoo, että muitakin pääsi lähtemään heidän mukanaan teeskentelemällä juutalaista, mutta se ei kyllä ollut helppoa tarkastusten vuoksi ja niitä on nykyisin vielä tiukennettu

vaan siitä, että juutalaisuutta testattiin, kun haluttiin erottaa oikeat teeskentelijöistä:

Ofglen says some other people got out that way, by pretending to be Jewish, but it wasn’t easy because of the tests they gave you and they’ve tightened up on that now.

Seuraavassa they viittaa mielestäni nimenomaan miehiin. Puhutaan miehistä ja heidän roolistaan suhteessa naisiin:

The problem wasn’t only with women, he says. The main problem was with the men. There was nothing for them anymore.
Nothing? I say. But they had…
There was nothing for them to do, he says. [- – – ]
I mean there was nothing for them to do with women. [- – – ]
You know what they were complaining about the most? Inability to feel. Men were turning off on sex, even. They were turning off on marriage.
Do they feel now? I say.
Yes, he says, looking at me. They do. [- – – ]

Passiivin ja sanan ihmiset käyttö hämärtää samaa kohtaa suomennoksessa:

– Oli sitä ongelmia muillakin kuin naisilla, hän sanoo. – Vaikeinta oli nimenomaan miehillä. Maailmassa ei ollut heille enää mitään.
– Mitään? minä toistan. – Mutta olihan heillä…
– Heillä ei ollut enää mitään tekemistä, hän vastaa. [- – – ]
Tarkoitan että he eivät voineet tehdä mitään naisten kanssa. [- – – ]
Tiedätkö mitä silloin valitettiin kaikkein eniten? Kyvyttömyyttä tuntea mitään. Silloin alettiin jopa luopua seksistäkin. Lakattiin menemästä naimisiin.
– No onko ihmisllä nyt sitten tunteita? minä utelen.
– On, hän vastaa katsoen minuun. – Kyllä on. [- – – ]

Toki tässä kohdassa on muutakin mielenkiintoista, kuten se, että lauseen Maailmassa ei ollut heille enää mitään. olisi voinut suomentaa myös Heille ei ollut enää mitään.

Ilmaisun ”tukevat lihakset” lievän outouden voin kyllä ohittaa, mutta tässä kohdassa mietin, eikö suomentaja ehkä tiennyt, mitä Agent Orange on:

Vahva tyttö, tukevat lihakset. Perhataustassa ei mitään Agent Orangeja, otimme selvää siitä sillä eihän koskaan voi olla liian varovainen.

Agent Orange oli kasvimyrkky, jota USA käytti Vietnamin sodassa. Sotilaat, sissit ja siviilit altistuivat sen valmistuksessa syntyvälle myrkylliselle ja karsinogeeniselle dioksiinille. Agent Orange on genotoksista eli perimämyrkyllistä. Kyse ei siis ole perhetaustasta, vaan perimästä, geeneistä. Ehkäpä perhe tai kenties suku oli riittänyt, niin kuin alkutekstissä:

A strong girl, good muscles. No Agent Orange in her family, we checked the records, you can never be too careful.

Samassa luvussa 19 on toinenkin kohta, joka on minusta suomennoksessa jotenkin harhaanjohtava. Tämä on vaimojen puhetta orjattarista:

Minun täytyi turvautua ankariin toimenpiteisiin omani suhteen, ja nyt hän ei syö kunnolla päivällistään ja sitä muuta ei edes näykkäise, ja me kun olemme viettäneet niin säännöllistä elämää. Mutta tuo sinun, hänhän on sinulle suorastaan kunniaksi. Ja nyt se sitten tapahtuu millä hetkellä hyvänsä, sinua varmaan jännittää kauheasti, hänhän on jo iso kuin kivitalo, maltat varmaan tuskin odottaa.

Joku vaimoista puhuu siis ensin omasta orjattarestaan ja sitten Janinesta, joka pian synnyttää:

I had to take stern measures with mine, and now she doesn’t eat her dinner properly, and as for the other thing, not a nibble, and we’ve been so regular. But yours, she’s a credit to you. And any day now, oh, you must be so excited, she’s big as a house, I bet you can hardly wait.

Voin olla väärässä, mutta minusta ”the other thing” viittaa raskauteen — ”ja mitä tulee siihen toiseen asiaan — tai edes sen mahdollisuuteen — ei edes nykäisyä” — ja ”we’ve been so regular” siittämisseremonioihin — ”ja me kun olemme olleet niin säännöllisiä”.

”Universal daycaren” käsitettä ei ehkä ollut helppo suomentaa 1980-luvulla, muttei tämä minusta ihan nappiin mene:

Helvetin kuubalaiset, hän sanoo, – Siivotonta puhetta, että muka ihmisiä pitäisi holhota kuin lapsia päivähoidossa.

Kyse on siis päivähoito-oikeudesta, kaikkien mahdollisuudesta saada lapsensa päivähoitoon.

Damn Cubans, he says. All the filth about universal daycare.

Ehkä ”kaikki se soopa yleisestä päivähoidosta”? Muttei siivoton puhe ihmisten holhoamisesta kuin päivähoidossa, luulen.

Tässäkin kohdassa suomennoksen lukija voi saada aika eri käsityksen kuin alkuteoksen lukija:

Luke ei ollut elämäni ensimmäinen mies eikä olisi ollut viimeinenkään.

Kuulostaa siltä, että kertoja on varma siitä, että jos he olisivat onnistuneet pakenemaan rajan yli tai jos Gilead ei olisi toteutunut, hänellä olisi vielä ollut muitakin miehiä. Varmuus puuttuu tästä:

Luke was not the first man for me, and he might not have been the last.

Ehkä Luke ei olisi jäänyt viimeiseksi.

Olen koonnut ylle joitakin kohtia, joissa suomennos voisi mielestäni olla tarkempi, osuvampi tai uskollisempi alkuteokselle. Näilläkin perustelen tämän pienen sarjani otsikkoa.

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 6. Korjaamattomia kohtia

Margaret Atwoodin kenties tunnetuimman romaanin alkuperäinen suomennos Orjattaresi (Kirjayhtymä, 1986; The Handmaid’s Tale, 1985; suomentanut Matti Kannosto; 395 sivua) ja niin sanottu korjattu painos (Tammi, 2017; 436 sivua) poikkeavat monin paikoin alkuteoksesta. Lisätyiltä ja puuttuvilta kohdilta näyttävien eroavuuksien lailla myös tulkinnanvaraiset, käsittämättömät ja selkeästi virheelliset kohdat alkuperäisessä suomennoksessa voivat johtua siitä, että alkutekstinä on ollut käsikirjoitus eikä julkaistu romaani. Tässä joitakin huomioitani kohdista, jotka ainakin olisi pitänyt korjata.

Kun olemme taas tien päällä, hän tokaisee minulle, hän pusertaa pikipäin kättäni, vilkaisee minuun. Sinähän olet kalpea kuin lakana, hän tokaisee.

Tokaiseminen soveltuu tämän sanomisen käännösverbiksi, mutta suotta se (oudosti) toistuu.

Back on the road, he squeezes my had, glances over me. You’re white as a sheet, he says.

Tässä ei tarvita alkutekstiä kertomaan, että tuskallista pitäisi olla tuskalliselta. Taas kerran siis: Miksi sanoa korjaamatonta korjatuksi?

Serena Joy puristaa käsiäni niin kuin nussittavana olisikin hän enkä minä, niin kuin se tuntuisi hänestä miellyttävältä tai sitten tuskallista, ja komentaja [- – -]

Mitä Orjattaren asuttamassa taloudessa syödään?

Se meille tarjottiin lounaalla, ruskeaa leipää ja salaattivoileipiä.

At lunch we got that, brown bread and lettuce sandwiches.

Jos englannin kielessä harrastettaisiin yhdyssanoja, olisi sana ehkä brownbreadlettucesandwiches eli salaattivoileipiä ruskeasta leivästä, tuskin erikseen sekä (paljasta) leipää että salaatinlehdillä päällystettyjä voileipiä.

Istun pienen pöydän ääressä ja syön haarukalla maissihiutaleita kermakastikkeessa.

Nam?

I sit at the little table, eating creamed corn with a fork.

Creamed corn on ruokalaji, jolle ei taida olla vakiintunutta suomennosnimeä. Ainakin tietoverkon hakutulokset viittaavat siihen suuntaan. Ymmärrän, ettei 1980-luvulla ollut Internetiä, muttei corn silti tarkoita maissihiutaleita.

Entä mitä kukkia Gileadin puutarhoissa kasvaa keskikesällä?

Tänään kukat ovat toisenlaisia, kuivempia, tarkkarajaisempia, keskikesän kukkia, päivänkakkaroita, mustasilmäisiä orvokkeja, joista alkaa pitkä liukumäkemme kohti syksyä.

Orvokkeja? Ei, vaan todennäköisimmin mustasilmäsusannoja (Thunbergia alata) tai ehkä ”black-eyed Susaneinakin” tunnettuja (loisto)päivänhattuja (Rudbeckia hirta), jonka muita nimiä englanniksi ovat muiden muassa poor-land daisy, brown Betty ja golden Jerusalem.

Today there are different flowers, drier, more defined, the flowers of high summer: daisies, black-eyed Susans, starting us on the long downward slope to fall.

Tässä kohdassa ihmettelen, miten takaisin ottamisen voi suomentaa hälventämiseksi:

Kamera tähtää korkeammalle ja me näemme tekstin, se on maalattu ilmeisesti lakanaan: HÄLVENTÄKÄÄ YÖ. Sitä ei ole mustattu, vaikkei meidän pitäisikään saada lukea mitään.

The camera pans up and we see the writing, in paint, on must have been a bedsheet: TAKE BACK THE NIGHT. This hasn’t been blacked out, even though we aren’t supposed to be reading.

Kertojan ystävä Moira oli kätevä käsistään:

[- – -] Moira osasi käsitellä koneita, hänhän korjasi itse autonsa ja hoiteli muutkin pikkujutut.

Mitä Moira oikein teki?

[- – -] she used to fix her own car, the minor things.

Eli korjasi autonsa pikkuviat.

Ymmärrän, että lausetta Humbugs, those we called. ei ole seuraavassa suomennettu, mutta miltä sanapelin kirjaimet maistuisivat suussa?

Muovipalat ovat kuin makeisia, piparminttua, yhtä viileitä. Haluaisin panna niitä suuhuni. Ne eivät maistuisi piparmintulta, vaan sitruunalta, C-kirjain. Kirpeää, hiukan hapanta kielellä, herkullista.

Sitruunalta vai piparmintulta ja lime(ti)ltä?

The counters are like candies, made of peppermint, cool like that. Humbugs, those we called. I would like to put them into my mouth. They would taste also of lime. The letter C. Crisp, slighly acid on the tongue, delicious.

Tämän nyt ainakin olisi voinut korjata:

Pituuteni on metri satakuusikymmentäkahdeksan ilman kenkiä.

Kumpikaan ei varmaan tässä tilanteessa voinut nähdä kertojan kainaloita, mutta kumpaa kertoja ajattelee:

Minua vaivasi tieto, että sääreni olivat karvaiset, sillä hapsottavalla tavalla jolla aikoinaan ajellut sääret karvoittuvat uudelleen; ja samoin olin tietoinen kainaloistani, vaikken tietysti nähnytkään niitä. Tunsin itseni epäsiistiksi.

En ehkä kääntäisi moukkamaista tai sivistymätöntä tarkoittavaa uncouth-sanaa epäsiistiksi, vaikka se tähän sopiikin.

I was conscious that my legs were hairy, in the straggly way of legs that have once been shaved but have grown back; I was conscious of my armpits too, although of course he couldn’t see them. I felt uncouth.

Näiden tyttöjen ikä lie muutettu jo alkuteokseen:

Onkohan heillä ikää niin paljon että he muistavat vielä jotain aiemmistakin ajoista, pallopeleistä farkuissa ja kumitossuissa, pyörälläajosta? Kirjojen lukemisesta omin päin? Ehkä hyvinkin. Vaikkeivät muutamat olekaan kuin kuudentoista, — pitää aloittaa mahdollisimman aikaisin, kuuluu periaate, ei saa hukata hetkeäkään, — niin silti he muistavat. Ja ne jotka tulevat heidän jälkeensä muistavat myös, vielä kolmen tai neljän vuoden ajan; mutta sitten he eivät enää muista. Silloin he ovat aina olleet valkoisissa, vain toistensa seurassa tyttöryhmissä; he ovat aina olleet ääneti.

En usko suomentajan numeroissa sekaantuneen, mutta alkuteoksessa tytöt ovat kaksi vuotta nuorempia:

Are they old enough to remember anything of the time before, playing baseball, in jeans and sneakers, riding their bicycles? Reading books, all by themselves? Even though some of them are no more than fourteen — Start them soon is the policy, there’s not a moment to be lost — still they’ll remember. And the ones after them will, for three or four or five years; but after that they won’t. They’ll always have been in white, in groups of girls; they’ll always have been silent.

Epilogin kaikinpuolinen erilaisuus muutettuine kappalejärjestyksineen ja monimutkaisine virkkeineen on haaste, mutta muun muassa tässä näen selkeän virheen, joka ainakin olisi pitänyt osata korjata:

Me varmaankin kaikki nautimme suuresti siitä eilisiltaisesta viehättävästä arktisesta käristysillallisestamme, ja nyt me saamme nauttia yhtä viehättävästä arktisesta puheenjohtajastamme.

Mitä illallisella tarjottiin?

I am sure we all enjoyed our charming Arctic Char last night at dinner, and now we are enjoying an equally charming Arctic Chair.

Arctic char on nieriä (Salvelinus alpinus). He söivät siis kalaa, eivät käristystä, eikä käännösväännöksessä ole mieltä, kun sanaleikki ei silti suomennu.

Vielä yksi korjaamisen arvoinen kohta eli pelastamisen ja pelastajaisten alkuperä:

Sana ”pelastajaiset” on kaikesta päätellen hänen keksimänsä, vaikka ”pelastaminen” tosin näyttää jo Gileadin alkukaudella alkaneen filippiläiskirjeistä poiketen merkitä yleisempääkin poliittisten vihollisten tuhoamista.

Olen kaukana raamattuasiantuntijasta, mutta käsittääkseni ”filippiläiskirjeet” viittaisi siihen suuntaan, jolloin termi on englanniksi Philippians. Alkuteoksessa puhutaan Filippiineistä, joissa termillä salvage on siis tässä meidän todellisuudessamme omalaatuinen merkitys:

Salvaging may have been his too, although by the time of Gilead’s inception it had spread from its origin in the Philippines to become a general term for the elimination of one’s political enemies.

Näitä kohtia on enemmänkin, mutta nämäkin riittänevät korjaamattomien kohtien osalta perustelemaan sarjani otsikon.

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 5. Puuttuvia kohtia

Juttusarjani suomennoksesta jatkuu. Kuten ystävälliset suomentajat ovat edellistä osaa kommentoidessaan kertoneet, syynä Orjattaresi-suomennoksen (Kirjayhtymä, 1986; The Handmaid’s Tale, 1985; suomentanut Matti Kannosto; 395 sivua) lisäyksiltä näyttäviin kohtiin voi olla se, että romaani on alunperin suomennettu käsikirjoituksesta.

Se voisi selittää myös tämän osan aiheen eli puuttuvat kohdat. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi Tammen vuonna 2017 julkaisema uusi painos on ilmoitettu korjatuksi, vaikka sitä ei ole korjattu. Korjatun painoksen luulisi olevan julkaistun alkuteoksen mukainen, vaikka romaani alunperin olisikin suomennettu käsikirjoituksesta. Muuten sitä tuskin kannattaa nimittää korjatuksi.

En huomannut varsinaisessa ”Orjattaren tarinassa” montakaan puuttuvaa kohtaa eli sanaa, lausetta tai osaa, virkettä tai kappaletta, joka olisi alkuteoksessa, muttei suomennoksessa. Suurin osa huomaamistani puuttuvista kohdista on epilogissa. Jos käsikirjoitusteoria pitää paikkansa, kirjailija on muuttanut juuri ”Historioitsijoiden huomioita” vielä viime tingassa.

Luvun 17 loppupuolella on tämä pieni ero:

– Hän käski minun tulla, Nick vastaa, – Hän tahtoo nähdä sinut.

– Mitä sinä tarkoitat? minä kysyn.

Lause tapaamispaikasta on ehkä lisätty viime hetkillä. Tai sitten suomentaja on jostain syystä ohittanut sen.

”He told me to,” Nick says. ”He wants to see you. In his office.”

”What do you mean?” I say.

Luvusta 40 puuttuu sen sijaan enemmän:

Istun pimeässä ja olen taas punaisessa asussani karistettuani yltäni paljetit. Olisi turha sytyttää valoa, ilmoittaa että olen edelleen hereillä.

Alkuteoksen kappale on pidempi:

I sit in the darkness; no point in having the light on, to advertise the fact that I’m still awake. I’m fully dressed in my red habit again, having shed the spangles, scraped off the lipstick with toilet paper. I hope nothing shows, I hope I don’t smell of it, or of him either.

Epilogi on monin paikoin erilainen suomennoksessa ja alkuteoksessa. Kappaleiden järjestys on toisenlainen ja joitakin kohtia puuttuu kokonaan, esimerkiksi pitkä kappale, joka kertoo ”Tätien” roolista. Tässä osa siitä:

In the connection a few comments upon the crack female control agency known as the ”Aunts” is perhaps in order.  [- – – ] the best and most cost-effective way to control women for reproductive and other purposes was through women themselves. [- – – ] there were many women willing to serve as Aunts [- – – ] When power is scarce, a little of it is tempting.

Lopuksi vielä tämä:

Myös ”Nickin” vaikuttimia hänen järjestäessään kertojamme pakosalle voimme selvitellä vain päättelyn avulla. [- – – ] mutta ihmissydämellä on omat lakinsa. Sen sijaan hän kutsui paikalle silmäryhmän, joka saattoi olla aito tai olla olematta mutta oli kuitenkin hänen komennossaan.

Mihin on jäänyt oletus raskaudesta?

We can only deduce, also the motivations for ”Nick’s” engineering of the escape. [- – – ] but the human heart remains a factor, and, as we know, both of them thought she might be pregnant by him. What male of the Gilead period could resist the possibility of fatherhood, so redolent of status, so highly prized? Instead, he called a rescue team of Eyes, who may or may not have been authentic but in any case were under his orders.

Suomenkielisen kirjan lukija jää siis paitsi sellaisesta, mitä alkuteoksessa on. Nämä eivät ole ainoita kohtia epilogista, joissa erot ovat suuria. Jo pelkästään ”Historioitsijoiden huomioiden” melkoisten eroavuuksien vuoksi The Handmaid’s Tale ansaitsi uuden, oikeasti korjatun ja julkaistua alkuperäisteosta vastaavan suomennoksen.

Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen — 4. Lisätyt kohdat

Aloitin muutama viikko sitten pienen sarjan aiheesta Miksi The Handmaid’s Tale ansaitsisi uuden suomennoksen. Käsittelen näissä kirjoituksissa suomalaisten versioiden outouksia. Johdannossa kerroin syitä tähän kirjotussarjaan, sitten pohdin väärinkorjaamista ja viimeksi keskityin suomennosnimeen.

Nyt kummastelen suomennosten lauseita ja virkkeitä, joita ei ole alkuteoksessa. Ne ovat samoja sekä alkuperäisessä suomennoksessa että niin sanotussa korjatussa suomennoksessa. Ensimmäinen tällainen kohta on aivan ensimmäisessä luvussa.

Sara-täti ja Elizabeth-täti olivat vahdissa; heillä oli karjapiikki josta sai sähköiskun ja nahkavyössä pienoisradiopuhelin, joka oli yhteydessä keskustietokoneeseen.

Alkutekstissä virke tädeistä ja sähköisistä paimensauvoista päättyy nahkavöihin:

Aunt Sara and Aunt Elizabeth patrolled; they had electric cattle prods slung on thongs from their lether belts.

Seuraava huomaamani lisäys on neljännessä luvussa:

 – Eilisen jälkeen on kukistettu lisää kapinallisia.

– Kiitos olkoon, minä vastaan. En kysy mistä hän sen tietää. Ei sellaisesta ainakaan eilisillan uutisissa mainittu. – Keitä he olivat?

Missä kumman uutisissa? Ei niitä tässä mainita:

”They’ve defeated more of the rebels, since yesterday.”

”Praise be,” I say. I don’t ask her how she knows. ”What were they?”

Seuraavan lisäyksen huomasin vasta luvussa 41. En väitä, etteikö niitä voisi olla välilläkin. En verrannut joka virkettä tai kappaletta, vaan luin alkuteosta ja suomennosta vuorotellen luku kerrallaan.

Puhun ihan liikaa. Kerron hänelle asioita joita minun ei pitäisi kertoa. Kerron Moirasta, Gleniläisestä ja maydaysta. Vaikka en kyllä Lukesta.

Maydaysta?

I talk too much. I tell him things I shouldn’t. I tell him about Moira, about Ofglen; not about Luke though.

Epilogiin eli Historioitsijoiden huomioihin on kasautunut monenlaisia kummallisuuksia. Ensin hämmentää tämä pieni lisäys:

Hänen esitelmänsä nimi on ”Orjattaren tarinaan liittyvät aitousongelmat”. Annan siis nyt puheenvuoron professori Wadelle. Pyydän anteeksi. Professori Pieixotolle.

Professori Kuunsirppi* ei sekoita nimiä alkutekstissä:

The title of his talk is ”Problems of Authentication in Reference to The Handmaid’s Tale”. Professor Pieixoto.

Seuraavaksi ihmetyttää tämä kohta, josta osa näyttäisi puuttuvan** ja osaa en onnistuu paikantamaan alkuteoksesta:

… tarjoutunut tilaisuus näiden äänitteiden tekemiseen. Oli tietenkin yhtä mahdollista, että nauhat oli kuljetettu taloon myöhemmin.

Talossa numero 2190 asuva perhe oli ikävä kyllä pitänyt sitä hallussaan vasta kahdeksan vuotta eikä siltä herunut meille mitään käyttökelpoisia tietoja. Seuraavaksi yritimme saada selvyyttä asioihin talon aiempien kauppakirjojen avulla, niin puutteellisia kuin ne olivatkin. Lopulta löysimme enemmänkin hyvällä onnella kuin älyllämme kaksi vanhaa naista, jotka kertoivat syntyneensä ja kasvaneensa tässä mainitussa talossa.

Alkuteoksessa näin:

…during which she would have had the opportunity to make the recordings. Of course, there was nothing to rule out the possibility that the tapes had been moved to the site in question after they had been made. We hoped to be able to trace and locate the the descendants of the hypothetical occupants, whom we hoped might lead us to other material: diaries, perhaps, or even family anecdotes passed down through the generations.

Unfortunately, this trail led nowhere. Possibly these people, if they had indeed been a link in the underground chain, had been discovered and arrested, in which case any documentation referring to them would have been destroyed.

Koko epilogi on suomennoksessa melko sekava, joten otan mukaan enää yhden selkeän lisäyksen:

Mitä me maksaisimmekaan paristakymmenestä liuskasta Waterfordin yksityistietokoneen tekstiä! Mutta eipä kai meillä ole oikeutta moittia kertojaamme siitä, ettei hän niissä oloissa hypännyt mieluummin tietokoneapulaise sänkyyn. (Naurua.) Meidän on toden totta oltava kiitollisia kaikista muruistakin, mitä historian jumalatar suvaitsee eteemme ripotella.

Englanniksi:

What would we not give, now, for even twenty pages or so of print-out from Waterford’s private computer! However, we must be grateful for any crumbs the Goddess of History has deigned to vouchsafe us.

Voin kestää sen, että suvaitsee meille suoda on käännetty suvaitsee eteemme ripotella, mutta suomentajan ilmeisesti itse keksimää tietokoneapulaisen sänkyyn hyppäämisen toivetta en saata sietää.

Jos romaanista kuitenkin on olemassa englanniksi sellaisia (vanhempia tai uudempia) painoksia, joissa radiopuhelimet ja keskustietokone, eiliset uutiset, mayday, nimisekoilu, talo 2190, kaksi vanhaa naista ja tietokoneapulaisen sänky ovat mukana näissä kohtauksissa, kertokaa minulle. Muuten jään edelleen ihmettelemään näitä lisäyksiä.

*Oma kysymyksensä on sekin, miksi nimi Crescent Moon on käännetty suomeksi, mutta esimerkiksi nimeä Serena Joy ei ole.

**Puuttuvia kohtia ja suomennokseen muutettua kappaleiden järjestystä sekä ilmeisiä väärinkäsityksiä käsittelen tarkemmin sarjan seuraavissa osissa.