Ahneen loppu

Johanna Tuomola revittelee viihdyttävästi uudessa dekkarissaan. Vielä kerran (Myllylahti, 2015; 281 sivua) ei jatka Noora Nurkka -poliisiromaanien sarjaa, vaan on satiirinen rikoshupailu. Teoksen pääosassa on yrittäjä ja kaupunginvaltuutettu Eero Lampinen, itserakas ja ylimielinen naistenmies -- sellainen huijati ja kieroilija, että useampikin ihminen haluaa hänet hengiltä. Helposti se ei kuitenkaan käy, vaikka toisistaan -- jopa itsestään! --… Continue reading Ahneen loppu

Brunetti teurastamossa

Donna Leonin kahdeskymmenesensimmäinen Komisario Brunetti -dekkari Pedon palkka (Otava, 2014; Beastly Things, 2012; suomentanut Kristiina Rikman) on mielestäni yksi sarjan parhaista. Juoni pysyy kasassa ja etenee tasapainoisesti. Guido Brunetti on hyvässä vedossa. Aihepiiri on kiinnostava. Henkilöt ja tapahtumapaikat kuvataan hienosti. Brunettin yksityiselämää on mukana sopivasti eikä se kaappaa pääosaa rikosten selvittämiseltä. Poliisia työllistää kanavasta löytynyt… Continue reading Brunetti teurastamossa

Ahneus

Ruotsalaisten Nuri Kinon ja Jenny Nordbergin Hyväntekijät (Gummerus, 2009) on romaani hyväntekeväisyyden varjolla tehdyistä rikoksista, joiden ainoana motiivina on suunnaton ahneus. Kirjan päähenkilö Ninos Melke Mire, assyrialaissyntyinen monialayrittäjä, saa vahingossa vihjeen, että kierrätysvaateketju BHH huijaa hyväuskoisia vaatelahjoittajia ja vapaaehtoistyöntekijöitään. Ninos kokee hyväntekeväisyydellä huijaamisen hyvin epäoikeudenmukaisena ja keinottelee itsensä toimittajaharjoittelijaksi voidakseen tutkia asiaa syvemmältä ja saadakseen… Continue reading Ahneus