Saako näin tehdä?

Samuel Bjørkin (oik. Frode Sander Øien) jännitysromaani Minä matkustan yksin (Otava, 2016; Det henger en engel alene i skogen, 2013; suomentanut Päivi Kivelä; 428 sivua) on osa rikoskirjallisuuden pontevaa nykyilmiötä, jossa uhrit ovat lapsia. Ilmiö ei varsinaisesti houkuttele, mutten dekkarifanina siitä kokonaan kieltäydykään -- vain niistä, joiden uskon aiheuttavan lähinnä ahdistusta ja pahoja unia. Tässä… Continue reading Saako näin tehdä?

Savonkielinen Macbeth ja muita mullistuksia maalaiskylässä

Antti Heikkinen on lahjakas kirjoittaja, sen todisti jo esikoisromaani Pihkatappi. Sitä seuranneiden kulttuuripersoonien elämäkertateosten jälkeen on tullut toisen romaanin vuoro. Matkamies maan (Siltala, 2016; 350 sivua) on niin rakkauskertomus, rikostarina kuin aikalaisromaanikin -- tosin aika äkkiväärillä tavoilla. Jälsinkankaalle, pienelle itäsuomalaiselle paikkakunnalle, perustetaan pakolaiskeskus lakkautetun ammattikoulun tiloihin. Se tietysti aiheuttaa ristiriitoja: on ymmärtäjiä ja puolustajia, mutta… Continue reading Savonkielinen Macbeth ja muita mullistuksia maalaiskylässä

Kiehtova Joona Linna

Luin peräkkäin kaikki kolme - Hypnotisoija (Tammi, 2010; Hypnotisören, 2009, suom. Saara Villa; 608 s.), Paganini ja paholainen (Tammi, 2011; Paganinikontraktet, 2010; suom. Elina Uotila; 621 s.) ja Tulitodistaja (Tammi, 2012; Eldvittnet, 2011; suom. Elina Uotila; 594 s.) - toistaiseksi ilmestynyttä Lars Keplerin (alias aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho-Ahndoril) Joona Linna -rikosromaania ja nyt… Continue reading Kiehtova Joona Linna