Kulttuuripäiväkirjat 2019

Luin viime vuonna 136 kirjaa, ja kirjoitinkin joistakin niistä, mutta ennätin käyttää vapaa-aikaani myös muuhun kulttuuriin.

Katsoin kymmenen teatteriesitystä:

• 12.1. Parasta elämässä, Martti Suosalo (Kuopio, vierailu) — loistava
• 6.4. Minna & Maria (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
• 13.4. Keisarin uudet vaatteet, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — hyvä, mutta lapsille suunnattu, aikuiselle hieman tylsä
• 28.4. Don Quijote, Red Nose Company (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
• 15.5. Sandra, Kaija Pakarinen (Kuopio, vierailu) — oikein hyvä
• 4.10. Piina (Kuopion kaupunginteatteri) Ks. Ruumiin kulttuuri 4/2019 — oikein hyvä
• 8.11. Avioliittosimulaattori (Kuopion kaupunginteatteri) – keskinkertainen
• 16.11. Bernarda Alban talo (Kuopion kaupunginteatteri) — hyvä
• 23.11. Onnellisten saari (Ryhmäteatteri, Helsinki) — keskinkertainen
• 8.12. Troilos ja Cressida, Verigreippiryhmä (Kuvakukko, Kuopio) — hämmentävä, ei huono, mutta…

Kerran kävin iltamissa, kaksi kertaa konsertissa ja kerran operetissa:

• 5.4. Kuoliaaksinaurattaja ja kuplettielvyttäjä, Matti Patronen ja Jukka Takalo (Maxim, Kuopio) — pidin kovasti
• 12.4. Pelle Miljoona United (Maxim, Kuopio) — ihan ok
• 3.8. Johann Strauss, Lepakko, Volksoper Wien (vierailu, Savonlinnan oopperajuhlat, Olavinlinna, Savonlinna) — pidin paljon
• 19.10. Ismo Alanko (Kuopion musiikkikeskus) – pidin

Osallistuin muutamiin kirjallisuustapahtumiin:

• 2.1. Vuoden 2018 Savonia-palkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin
• 18.-19.1. NordicNoir (Ruka, Kuusamo) — viihdyin hyvin
• 6.7. kirjabloggareiden ja kirjailijoiden tapaaminen (Kuopio) — viihdyin hyvin
• 3.9. Icasos-kustantamon julkistamistilaisuus (Kuopio) — viihdyin
• 21.9. Dekkarifestivaali (Helsinki) — viihdyin hyvin
• 24.-.27.10. Helsingin kirjamessut — viihdyin hyvin
• 16.11. Kirjakantti: Vallattomia sanoja — viihdyin mainiosti
• 9.12. Vuoden 2019 Savonia-kirjallisuuspalkinnon jakotilaisuus (Kuopio) — viihdyin

Katsoin ainakin nämä 21 elokuvaa, mutta vain kolme elokuvissa ja muut kotona, suurimman osan Yle Areenasta:

1. ‘71 (Britannia)
2. Tyttö nimeltä Varpu (Suomi)
3. Zootropolis (USA)
4. Koskemattomat (Ranska)
5. Pukija (Britannia)
6. Juice (Suomi) (Finnkino Scala, Kuopio)
7. Tom of Finland (Suomi)
8. Jättiläinen (Suomi)
9. Loma Roomassa (USA)
10. Tolkien (Britannia) (Finnkino Scala, Kuopio)
11. Paras kesä (Ruotsi)
12. Slow West (Britannia, Uusi-Seelanti)
13. Ikitie (Suomi)
14. Rautarouva (Britannia)
15. The Revenant (USA)
16. Downton Abbey  (Britannia) (Kino Kuvakukko, Kuopio)
17. Maria By Callas (Ranska)
18. Argo (USA)
19. Florence (Britannia)
20. A Most Wanted Man (USA)
21. Captain Fantastic (USA)

Katsoin ainakin näitä televisiosarjoja — jotkin kokonaan ja toisista jonkin tai useamman kauden, lähes kaikki Yle Areenasta:

1. Babylon Berlin (Saksa) — odotan jatkoa
2. Billions (USA) — olisi kannattanut lopettaa ajoissa
3. Metsästäjät (Ruotsi) — aika huono
4. Vallan linnake (Tanska) — ahmin
5. Tuntematon sotilas (Suomi) — ihan hyvä
6. Hiljainen todistaja (Britannia) — kunpa ei loppuisi koskaan
7. Ratamo (Suomi) — ei erityinen
8. Koukussa (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
9. Vera Stanhope (Britannia) — brittilaatua
10. Luther (Britannia) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
11. Mrs Wilson (Britannia) — brittilaatua
12. Unforgotten (Britannia) — brittilaatua
13. Invisible heroes (Suomi) — oikein kiinnostava
14. The Handmaid’s Tale (USA) — koukuttava
15. Detectorists (Britannia) — ihana
16. Hidden (Britannia) — en muista…
17. Victoria (Britannia) — aika hömppää
18. Loukussa (Islanti) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
19. Paha paikka (Britannia) — en muista…
20. Kiri (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
21. Patrick Melrose (Britannia) — brittilaatua
22. Grantchester (Britannia) — vähän hömppä
23. Kylmäävä tapaus (Ruotsi) — en muista…
24. Murhaajajahti (Ruotsi) — laadukas
25. Apple Tree Yard (Britannia) — no, jaa
26. Cheat (Britannia) — no, jaa…
27. Deutschland86 (Saksa) — parani loppua kohti
28. True Detective (USA) — huononi loppua kohti
29. The Victim (Britannia) — en muista…
30. Juttu joka ei jätä rauhaan (Britannia) — ei ehkä ihan parasta brittilaatua
31. Solsidan (Ruotsi) — viimeinen kausi ei alkukausien veroinen
32. Shetland-saarten murhat (Britannia) — brittilaatua
33. Sorjonen (Suomi) — ehkä yksi kausi olisi riittänyt
34. Ylpeys ja ennakkoluulo (Britannia) — yksi parhaista tv-sarjoista koskaan, katsoin kokonaan yhtenä päivänä
35. Aikataulukon arvoitus (Britannia) — täytyy lukea Christien kirja uudelleen

Kävin näyttelyissä ja muissa sensellaisissa, ainakin näissä:

• 17.2. Kuvitusnäyttely Sanna Pelliccioni, Suomen supernaisia – Minna! & muotoilunäyttely Tytti Porvari, Askeleeni – käsintehtyjä kenkiä (Kuopion korttelimuseo) — pidin
• 16.3. Kenneth Bamberg, Lions Among Us & Flower ja Seppo Saves, Uusi Guinea 1962 (VB-valokuvakeskus, Kuopio) — pidin
• 10.-13.6. Almedalsbiblioteket, Fornsalen, Gotlannin museo, Tuomiokirkkoja useita kirkonraunioita, kaupunginmuuri ja sen tornit, Roman luostarirauniot (Visby ja Roma, Gotlanti, Ruotsi) — pidin suuresti
• 21.-.28.6. Villa Taranto (Verbania-Pallanza), Isola Pescatori ja Isola Madre (Stresa, Italia) — pidin suuresti
• 6.7. Minna Canthin Kuopio -erikoisnäyttely (Kuopion korttelimuseo) –pidin
• 14.7. Ystäväni Reidar Särestöniemi ja museon muut näyttelyt (Rautalammin museo) –pidin suuresti
• 3.12. Nykytaiteen biennaali (Kuopion taidemuseo) — pidin

Kunnon kansalainen kiipelissä Dekkarilauantaina

Yleisöä tauolla

Poika jota ei ollut

Taiteilijanimeä Sjón käyttävän islantilaisen kirjailijan ja muusikon Sigurjón Birgir Sigurðssonin neljäs suomennettu teos Poika nimeltä Kuukivi (Like, 2014; Mánasteinn — Drengurinn sem aldrei var til, 2013; suomentanut Tuomas Kauko; 152 sivua) on lumoava.

On vuosi 1918. Manner-Euroopassa soditaan. Islannissa Katla purkautuu. Itsenäistymisen aattona espanjantauti tavoittaa syrjäisen saarivaltion. Näistä aineksista voisi kirjoittaa paksun historiallisen romaanin, mutta Sjón tekee sen toisin: runollisesti ja symbolisesti, silti kirkkaan selkeästi ja täydellisellä rytmillä.

Orpopoika Máni Steinn Karlsson elää kaupungin varjoissa ja hankkii käyttörahaa miesasiakkailtaan. Kaunis ja saavuttamaton Sólborg Guðbjörnsdóttir, pojalle Sóla Guðb-, ajaa nahka-asussa Indianillaan. Elokuvateatterissa valkokankaan tapahtumat sekoittuvat unelmiin; unissa jatkuvat niin elokuvat kuin unelmatkin.

Tarinaan uppoaa, se vie ja kuljettaa. Vaikka aiheet — orpous, ulkopuolisuus, salailu, pandemia, kuolema — ovat ankeita, kirja ei ole ahdistava, vaan oudosti valoisa. Toki se on myös suorasukainen ja rankka, mutta kirjoitettu niin hienosti, ettei voi kuin ihailla, ja niin omintakeisesti, etten vertailukohtaa löydä. Pieni Islanti on kirjallisuuden suurvalta.

Ennen Erlendurin aikaa

Mestaruusottelu (Blue Moon, 2013; Einvígiđ, 2011; suomentanut Seija Holopainen) on Islannin tunnetuimman dekkaristin Arnaldur Indriđasonin rikosromaani, joka sijoittuu vuoteen 1972, jolloin Reykjavikissa pelasivat shakin maailmanmestaruudesta neuvostoliittolainen Boris Spasski, tyyni hallitseva mestari, ja yhdysvaltalainen Bobby Fischer, diivaileva haastaja. Pieni maa on hetken kylmän sodan aikakauden maailmanpolitiikan keskipisteessä.

Pelaajien ja heidän joukkojensa suojeleminen työllistää pientä poliisikuntaa, mutta Marion Briem – tuo oma- ja salaperäinen hahmo kirjailijan meidän aikaamme sijoittuvista Erlendur-tarinoista – tutkii tappoa. Elokuvateatterin pimeydessä on kesken lännenfilmin puukotettu kuoliaaksi filmihullu teinipoika. Johtolankoja on vähän eikä motiivia ole helppo kuvitella, mutta Marion ei anna periksi.

Rikoskertomuksen kanssa vuorottelevat kohtaukset orvon Marionin lapsuudesta, jota varjosti keuhkotuberkuloosi. Mutkikkaan rikosjuonen kietoutuessa yhä enemmän poliittiseen juonitteluun ja muun muassa salakuunteluun, aloin lukiessani oikein odottaa noita takaumia, joissa tämä hieno kirja on parhaimmillaan.