Nobelistin läpimurtoteos

Olen pitänyt suuresti nobelisti Alice Munron novellistiikasta ja lukenut kaiken häneltä suomennetun, mutta uusin suomennos Jupiterin kuut (Tammi, 2017; The Moons of Jupiter, 1982; suomentanut Kristiina Rikman, 317 sivua) oli minulle osittain lievä pettymys. Munron kohdalla rimani taitaa olla todella korkealla, kun kummastelen sitä, että juuri tämä kokoelma oli Munron läpiumurtoteos. Kokoelman yhdestätoista novellista muutama… Continue reading Nobelistin läpimurtoteos

Selibaattisesonki

Carol Shields ja Blance Howard julkaisivat vuonna 1991 kirjeromaanin A Celibate Season, joka on nyt julkaistu (Otava, 2015) suomeksi nimellä Kuiva kausi. Keski-ikää lähestyvä aviopari Jocelyn ja Charles joutuu juristivaimon määräaikaisen, mutta sekä ammatillisesti että taloudellisesti houkuttelevan, työn vuoksi valtavan kokoisessa Kanadassa kuukausiksi erilleen, ja päättää pitää yhteyttä kirjeitse. Kun vuonna 1990 haluttiin säästää puhelinlaskuissa, ei voitu turvautua skypeen… Continue reading Selibaattisesonki

Kokonainen maailma kolmessakymmenessä sivussa

kansikuva

Olen jo kahdesti -- Novelli on hieno laji ja Nobelistin viimeinen -- ylistänyt blogissani Alice Munron (s. 1931; Nobelin kirjallisuuspalkinto 2013) sanataidetta, mutta siltä varalta, että vasta kolmas kerta sanoo toden, toistan Nuoruudenystävän (Tammi, 2015; Friend of My Youth, 1990; suomentanut Kristiina Rikman; 332 sivua) luettuani kanadalaiskirjailijan olleen jo varhaistuotannossaan yksi aikamme todellisista novellin taitajista.… Continue reading Kokonainen maailma kolmessakymmenessä sivussa