Terveisiä Tampereelta

Tarjolla hajanaisia poimintoja Tampereen leppoisilta kirjafestivaaleilta. Tietenkään en kaikkiin omiin tärppeihini tarttunut – osittain aikataulusyistä ja osittain, koska muuta kiinnostavaa osui kohdalle.

Lauantai

Aloitin suunnitelmistani poiketen aiheella ”Murtuva todellisuus”. Teostensa murtumakohtia jäljittivät Mervi Koskinen (Kaupustelija), Mikko Kamula (Kalevan pojat ja koko Metsän kansa -sarja) ja Jyrki Vainonen (Täytetyt) niin kiinnostavasti, että päätin tutustua kaikkiin.

Tulenkantaja-palkinnon sai Merja Mäki teoksellaan Ennen lintuja. Kirja on lukupinossani. Muista ehdokkaista olen lukenut vain Satu Rämön Hildurin, mutta ehkäpä lisään muutkin lukulistalleni.

Zoë Beckin ja Anna Paldarin keskustelu herätti hieman ristiriitaisia ajatuksia. Olen yllättynyt siitä, ettei kirjailija pidä romaaninsa Minun silmäni näkevät yhteiskuntaa pelkästään dystopiana vaan myös utopiana, enkä pysty olemaan Beckin kanssa samaa mieltä elokuvien ja tv-/suoratoistopalvelusarjojen dubbaamisesta, mutta dubbaamistyötäkin tekevällä on asiaan tietenkin oma näkökulmansa.

Zoë Beck ja Anna Paldar

Tällä kertaa ohitin vain toisen suunnittelemistani käännöskeskusteluista. Keltaisen kirjaston Einari Aaltosen ja Helene Bützowin keskustelu Johanna Harkkilan kanssa oli festarien valloittavin ja hauskin.

Lauantai-illan ilo oli kirjabloggaajien illallistapaaminen.

Ravintola ei voi olla huono, jos wc-kopin seinällä on lainaus Virginia Woolfilta.

Sunnuntai

Olen lukenut Annastiina Heikkilän romaanin Vapaus valita kohtalonsa, mutta oli silti kiinnostavaa kuulla häntä haastattelussa. Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjätär meni haastattelun perusteella oitis lukulistalleni.

Kriittinen jalkapallofani, tutkija Sami Kolamo (Riistopallon MM-kisat Qatarissa) ei kritisoi parhaillaan käytävissä jalkapallon miesten MM-kisoissa vain ihmisoikeustilannetta, vaan myös tapahtuman totaalista epäekologisuutta. Kiitellysti liki toisiaan sijaitsevat stadionit on pykätty hiellä ja verellä hiekka-aavikolle, muttei siinä kaikki: Qatarissa ei ole jalkapallokulttuuria, mutta maa haluaa olla kaikkien muidenkin urheilulajien näyttämö. Ja tietenkin: FIFA on korruptoitunut. Ehkä luen, ehkä en. Kolamo ei aio enää kirjoittaa jalkapallon MM-kisoista, mutta urheilusta, myös jalkapallosta, kyllä.

Johanna Ruohosen Naisten laji – kirja jalkapallosta -kirjan kansikuva on mielestäni ihastuttava. Olin kesällä aivan äimänä, kun jalkapallon naisten EM-kisojen aikaan kuulin, että Englannissa jalkapallon pelaaminen on kielletty naisilta vuosina 1921-71. Aion lukea kirjan.

Johanna Forss ja Johanna Ruohonen

Kivat festarit. Taidan mennä toistekin.

Tärppejä Tampereen kirjafestareille

Ensi viikolla on taas kirjamessut! Tai kirjafestarit. Onkohan tapahtuma vai vain nimi erilainen? Se selvinnee pian, sillä olen menossa ensimmäistä kertaa Tampereen kirjafestareille, jotka järjestetään 3.-4.12.

Tiedossa on ohjelmaa ja messuosastoja. Ohjelmaa voi tarkastella, joko listana/taulukkona, jota voi lajitella eri tavoin, taikka lukujärjestystyyppisenä päiväkohtaisesti: lauantai & sunnuntai.

En tiedä, miten helppoa Tamperetalossa on siirtyä salista tai muusta tilasta toiseen, joten sen mukaan en ole osannut suunnitelmia tehdä. Olen vain kerännyt joitakin minua kiinnostavia, enimmäkseen vielä lukemattomiin kirjoihin liittyviä, poimintoja ohjelmasta:

  • Lauantain voisin aloittaa katsauksella pirkanmaalaiseen kirjallisuuteen. Tiina Poutanen, Jari Mäkipää, Harri István Mäki, Laura Suomela, Siiri Enoranta ja Artemis Kelosaari lukevat uutuusteoksiaan. Siihen, että kirjailijat lukevat teoksiaan, törmää Suomessa harmittavan usein. Maailmalla sellaista tehdään paljonkin.
  • Seuraavaksi saattaa olla vuorossa vaikkapa runoja. Kaksoissisäinen on kuvataiteilija ja runoilija Kirsi-Marja Mobergin esikoisrunoteos.
  • Puoliltapäivin on tarjolla Finlandia-ehdokas Marja Kyllösen Vainajaiset.
  • Samaan aikaan tosin jaetaan Tulenkantaja-palkinto, jonka ehdokkaat ovat: Merja Mäki, Ennen lintuja; Aino Louhi, Tähtienvälinen avaruus; Riku Siivonen, Kaikki isäni tavarat; Noora Vallinkoski, Koneen pelko; Satu Rämö, Hildur. Kilpailun päätuomarina toimii tänä vuonna Emmi Itäranta.
  • Iltapäivää on mahdollista jatkaa vaikkapa teemalla Köyhyys, rikkaus ja kirjallisuus, josta puhuvat Katja Raunio, Hanna Kuusela ja Juho Saari.
  • Ja/tai (taitaa mennä edellisen kanssa limittäin) poiketa englanninkielisen ohjelman pariin: Writing in Finland – Though Not In Finnish: Yaseen Ghaleb, Nataliya Teramae ja Hope Nwosu.
  • En aio jättää väliin saksalaiskirjailija Zoë Beckiä, jonka romaanin Minun silmäni näkevät suomalaistaustaisen päähenkilön Liina Järvisen kautta myös Tampere kuuluu kirjan tapahtumapaikkoihin, vaikka teos onkin jo tuttu.
  • Helsingin messuilla onnistuin lopulta ohittamaan suunnittelemani käännöskeskustelut, joten yritän Tampereella uudelleen. Haastateltavina ovat ensin Keltaisen kirjaston kääntäjät Einari Aaltonen ja Helene Bützow omista suomennoksistaan (mm. Abdulrazak Gurnah, Kazuo Ishiguro, Don DeLillo) ja sitten suomentajat Kristiina Drews ja Heikki Karjalainen puhuvat Vladimir Nabokovin kääntämisestä.
  • Lauantain lopuksi on tarjolla Nyrok Dollsin livekeikka (Kjell Westö, Mauri Kunnas, Pasi Heikura, Silja Sillanpää).

  • Sunnuntain saatan hyvinkin aloittaa aikamme kohujen parissa. Tampereen yliopiston opiskelijat esittelevät ja puivat viimeaikaisia kritiikkikohuja.
  • Ellen sitten valitse Johanna Annolaa ja kirjaa Säädyttömät, joka kertoo kahden perheen tarinan 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun.
  • Puoliltapäivin ohjemassani voisi olla Tietokirjaraati, joka ruotii viittä ajankohtaista tietoteosta. Raadissa ovat mukana Pasi Heikura, Olli Löytty ja Anne Mäntynen ja sen juontaa Riitta Suominen.
  • Seuraavaksi seurannen spekulatiivisen fiktion asiantuntijoiden – Saara Henriksson, Emmi Itäranta, J. S. Meresmaa ja M. G. Soikkeli – keskustelua spefin nykytilanteesta.
  • Sen jälkeen valinnen historiaa, mutten tiedä, fiktiotako eli Jukka M. Heikkilän, jonka romaani Puumiekka kertoo naisgladiaattoreista keisari Domitianuksen aikana, vaiko faktaa eli Henna Karppinen-Kummunmäen, jonka tietokirja on nimeltään Tyttöjen vuosisadat: lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle.
  • Jalkapallokirjallisuuttakin voisin harrastaa. Tarjolla sekä Riistopallon [ohjelmassa virheellisesti Riistapallon*] MM-kisat Qatarissa, jonka on kirjoittanut Sami Kolamo, tai Johanna Ruohosen kirjoittama Naisten laji.
  • Tamperelaistapahtuman ohjelmaan kuuluvat tietenkin paikalliset kirjailijat, joilla tämä tärppilistani myös alkoi. Elävät ja kuolleet kirjailijat kohtaavat -sarjan avaustilaisuudessa Kari Aronpuro, Päivi Alasalmi ja Johanna Sinisalo keskustelevat aiheesta Muuttuva Tampere kirjailijoiden silmin sekä kertovat omasta suhteestaan kaupunkiin ja sen mittavaan kirjalliseen historiaan.
  • Sunnuntain lopuksi lavalle saadaan Alex Schulman, jonka uusin romaani on nimeltään Malman asema. Ruotsalaiskirjailijaa haastattelee peräti kaksi (kilpailevien) kirjamessujen ohjelmapäällikköä: Vilja-Tuulia Huotarinen (Turku) ja Ville Blåfield (Helsinki).

Ehkäpä tapaamme Tampereella?

*Sittemmin korjattu.

Dekkariviikko 2022 – tulevaisuuden valot ja varjot

Niin sanottuun totuusmediaan kohdistuu aina vain enemmän hyökkäyksiä. Totuusmedia on ivalliseksi tarkoitettu ilmaisu niille, jotka haluavat vielä pysytellä faktoissa ja todellisuuspohjaisissa analyyseissa ja vastustavat valtiomediaa. Vain totuusmedia käyttää termiä valtiomedia.

Zoë Beckin dystopiasävytteinen dekkari Minun silmäni näkevät (Huippu, 2022; Paradise City, 2020; suomentanut Anne Kilpi; 300 sivua) on tulevaisuuteen sijoittuva trilleri.

Kukaan ei lähde ulos ilman älyruutua. Älyruutu toimii maksuvälineenä ja henkilötodistuksena, siihen on tallennettu kaikki käyttö- ja pääsyoikeudet – samoin kuin suljetut kohteet -, ja sen avualla voi hakea hätätilanteessa kaikki terveystiedot, kaiken.

Eletään yhteiskunnassa, jota voisi sanoa ylihyvinvointi- tai holhousyhteiskunnaksi tai terveystotalitarismiksi tai huolenpitodiktatuuriksi. Ei kaikki tietenkään ole hyvin.

Meri on vallannut rannikkoalueet ja luonto valloittaa asumattomia seutuja takaisin itselleen, kun ihmiset pakkautuvat yhä suurempiin kaupunkeihin toimivan joukkoliikenteen ja muiden palveluiden äärelle. Heitä hallitaan teknologian ja lääketieteen keinoin. Niiden rooli on korostunut lukuisten tappavien pandemioiden vuoksi. Ilmastonmuutos ja pandemiathan kulkevat käsi kädessä.

Jos jokin on rikki, se vaihdetaan. Jos psyyke ei toimi, se korjataan. Hus pois sairaat ja heikot. Pois häiritsevät sikiöt. Vanhuuteen asti hyväkuntoiset ihmiset säästävät terveydenhoitokustannuksia.

Osittain suomalaistaustainen päähenkilö Liina Järvinen asuu Frankfurtissa ja työskentelee Galluksessa parinkymmenen muun ihmisen kanssa, joiden perheet ja muu lähipiiri uskovat tekevän jotakin aivan muuta. Heidän voi sanoa etsivän totuutta.

On helppoa saada tietoa muista ihmisistä. Netistä löytyy jotain ihan jokaisesta. Missä henkilö kävi koulua, mistä valmistui, mitä tekee työkseen, mistä on kiinnostunut.

Liina tietää, mitä tarvitaan näiden tietojen manipuloimiseksi, niiden hallitsemiseksi. Hän tietää, miten keksitään henkilöitä, joita ei ole koskaan ollut olemassakaan, ja kudotaan heille värikäs elämä.

Liinan pomo joutuu onnettomuuteen ja toinen totuusmedian toimittaja kuolee. Liina saa selville, että heillä oli työn alla huipputulenarka juttu. Liina joutuu itsekin vaaraan ja samalla uhkaa paljastua hänen oma, yksityinen salaisuutensa. Sen kannalta oleellista on romaanin menneisyydessä Tampereella tapahtuva jakso.

Teoksessa on painostava, Kiinan nykytodellisuuden mieleen tuova, tunnelma. Juonelliset jännityselementit kärsivät jonkin verran siitä, että Beck vaihtaa välillä saarnavaihteelle.

…he ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä on, koska heillä on kaikkea, mitä tyytyväisyyteen tarvitaan: terveyttä, turvallisuutta, koti, tekemistä. Heillä on puhdasta ilmaa, jota hengittää, puhdasta juomavettä, laadukkaita elintarvikkeita, paras mahdollinen terveydenhuolto. Heiltä ei puutu mitään, koska he uskovat, ettei heiltä puutu mitään, ja koska vapaus on aivan liian abstrakti asia, minkä lisäksi jokainen, jolla ei ole mitään salattavaa, saa liikkua vapaasti. Hallituksen valeuutiset ovat heidän uskontonsa, ja valeuutisista löytyy aina vastaus kaikkeen, mikä siis muka on ongelma?

Kirjan suomenkielinen nimi tulee hieman yllättäen yhdestä pienestä kohtauksesta, jossa Liina näkee miehen ja kahden lapsen leikkivän leikkiä, jonka nimi saattaa olla Minun silmäni näkevät.

Ihminen uskoo aina vain sen, minkä hän haluaa uskoa.

Romaani sai Saksassa vuoden 2020 parhaan jännityskirjan palkinnon sekä vuonna 2021 parhaan poliittisen jännitysromaanin palkinnon ja Berliner Krimifuchs -palkinnon. Perinteisestä dekkarista ollaan kuitenkin kaukana. Kyseessä on dystooppinen tieteistrilleri.

Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Tuumailen kulttuurikokemuksia, eniten kirjallisuutta.

One Entry to Research

Critical assessment of Web of Science, Scopus and Google Scholar. Updated by Lars Iselid, Umeå University Library, to document a Swedish BIBSAM project.

Bibbidi Bobbidi Book

Blogi kirjoista, lukemisesta ja kulttuurista.

Luetut.net

Kirjablogi

The Bibliomagician

Comment & practical guidance from the LIS-Bibliometrics community

musings of a medical librarian

and mutterings about anything else that takes my fancy!

Kirjavinkit

Yli 10 000 lukemisen arvoista kirjaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: