Marjo Heiskasen taitelijaromaani Mustat koskettimet (Siltala, 2017; 352 sivua) oli ehdolla Savonia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Romaanin päähenkilö on Sere Metsätsalo, pianisti ja trion johtaja, jolla on voimakas henkilökohtainen suhde musiikkiin ja soittamiseen. Trion muut muusikot viulisti Laura ja sellisti Mats sekä vaitelias assistentti Sari Asp, entinen muusikko, alistuvat Seren komentoon. Joukko viettää paljon aikaa yhdessä harjoitellen, matkustaen ja konsertoiden. Ala on vaativa. Kilpailu on kovaa. Jännite nousee.
Mustat koskettimet on romaani musiikkialan kiehtovuudesta ja kovuudesta, soittamisesta ammattina ja työnä. Se on myös taitelijaromaani sekä romaani ystävyydestä, petoksesta ja luopumisesta. Tyylillisesti romaanissa on mielestäni jotakin ranskalaista, vaikka onkin vaikea tarkemmin analysoida, miksi. Ehkäpä vain vastakohtana niin suomalaiselle, pohjoismaalaiselle kuin anglo-amerikkalaisellekin.
Minua hieman arvelutti tarttua kirjaan, jonka tiesin uppoutuvan syvälle klassisen musiikin ja muusikoiden maailmaan ja elämään, josta en tiedä mitään. Kirjasta saa varmasti enemmän irti, jos tuntee paremmin musiikkia tai soittaa sitä itse, mutta lukemisesta selviää onneksi ihan peruskäsitteillä. Kirjalla on myös soittolista.
P. S. Pieneksi ihmetyksen aiheeksi minulle jäi se, miksi assistentin piti huolehtia lentokenttäkuljetuksista, vaikka Sere suostui matkustamaan vain junalla.