Yöpöydän kirjat -blogi haastaa Minna Canthin syntymäpäivän sekä tasa-arvon päivän juhlintaan.
Postauksen otsikko on sarjakuva-antologian Minna & miehet (Asema / Pohjois-Savon taidetoimikunta, 2010; 118 sivua) alaotsikko. Miehet ovat sarjakuvien tekijät Jyrki Nissinen, Jyrki Heikkinen, Jope Pitkänen, Reijo Kärkkäinen, Petteri Tikkanen ja Pentti Otsamo. Esipuheen on kirjoittanut Sari Hakala.
Jyrki Nissinen on tarttunut teokseen Köyhää kansaa – kuvaus työväen elämästä (1886). Hän on piirtänyt pääasiassa valkoisella mustalle paksusti ja painokkaasti. Selkeää, tehokasta, synkkää ja uskollista, mutta myös modernia: ”Aikamoista settiä! Vau! Aaargh!” Toimii.
Jyrki Heikkisen viiva on vastakohtaista: himmeää ja huteraa kuvaa, pientä tekstiä. Heikkisen näkemys novellista Epäluulo (1891) avautuu sarjakuvasta minulle turhan hankalasti. Hänen piirrosjälkensä on minulle liian hentoa, jotenkin heikkoa.
Jope Pitkäsen Kiss&tell ei perustu Canthin tekstiin, vaan on sarjakuvataiteilijan hauska rakkauskirje Minna Canthille tämän patsaan äärellä. Aika herttaista.
Reijo Kärkkäisen valinta on novelli Eräs Puijolla käynti (1891), jonka hän on ilmavasti piirtänyt vauhdikkaaksi sarjakuvaksi. Hienoa.
Petteri Tikkanen on piirtänyt omintakeiseksi hyönteissarjakuvaksi novellin Hemmo (1877). En täysin lämmennyt tälle tyylille.
Pentti Otsamon pitkälti valkoisella mustalle tussattu Kuoleva lapsi on vähintään yhtä järkyttävän riipaiseva kuin alkuteosnovelli (1888). Teoksen pysäyttävä päätös.
Jokaisella piirtäjällä on aivan omanlaisensa tyyli ja tapa tehdä sarjakuvaa, mikä tekee teoksesta monipuolisesti antoisan. En ole ahkera sarjakuvien lukija, mutta minusta on mainiota, että tällainen teos on aikanaan tehty.
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
Tuulevin lukublogi 