Kersti Juva on arvostetuimpia kääntäjiämme. Hänen kääntämisen oppilastyönsä, kisällinnäytteensä oli ei sen vähempää kuin J. R. R. Tolkienin fantasiaklassikko Taru Sormusten herrasta. Teoksessa Tolkienin tulkkina — tarina Sormusten herran suomentamisesta (SKS Kirjat, 2021; 232 sivua) suomentaja kertoo ensimmäisessä luvussa kääntäjän uransa lentävästä lähdöstä 1970-luvun alussa ja ruotii muissa kolmessa Tolkienin teosten suomentamista ja suomennoksia. Laajin luku käsittelee nimistön suomentamista.
Syy nimien suomentamiseen on mutkaton ja yleisesti tiedossa. Tolkien vaati sitä.
Juva oli 23-vuotias aloittaessaan trilogian ensimmäisen osan suomentamisen yhdessä Eila Pennasen, opettajansa ja mentorinsa kanssa. Melkoinen startti suomentajan uralle!
Taru Sormusten herrasta on minun kisällintyöni, josta kaksi kolmannesta mestari on viimeistellyt kädestä pitäen.
Juva sai 2000-luvun alussa käsiinsä noin 50-liuskan käsikirjoituskopion Sormuksen ritarien käännöksestä. Se sisältää hänen raakakäännöksensä, omat korjauksensa ja Eila Pennasen korjaukset. Lisäksi Juva on katsonut tältä osin myös tuoreimman, Alice Martinin korjaaman, laitoksen.
Juva huomaa ja myöntää olleensa hutiloija, ja käy läpi joukon huolimattomuusmokia. Hän myös toteaa, ettei ole aloittelevana opiskelijakääntäjänä aina ymmärtänyt alkutekstiä ja antaa esimerkkejä myös tästä. Hän kertoo kuvausten tuottaneen hänelle eniten ongelmia, koska on ollut vaikeaa nähdä mielessään kuvitteellista maisemaa tai tilannetta. Lisäksi suomen kielen hallinta on toisinaan pettänyt, kun noviisille ei ole aina ollut selvää, ettei kielen kieliopillinen moitteettomuus riitä, vaan sen on oltava myös odotuksenmukaista.
Lyhyesti Juva käsittelee myös Hobitin, Silmarillionin ja Tolkienin muiden teosten kääntämistä, mutta pääpaino on Tarussa.
Luulen, että kirjoittajaakin harmittaa, että teokseen – jonka aiheena sentään on kieli! – on jäänyt monta kirjoitusvirhettä ja nimilistoihin muutama aakkostusmoka. Oikolukua ei taideta enää harjoittaa, edes Suomalaisen kirjallisuuden seurassa.