Dekkariviikko 2016 — vähemmistötapaus

Kati Hiekkapellon Tumma (Otava, 2016) jatkaa poliisi Anna Feketen tutkimuksia, mutta tällä kertaa pohjoissuomalaisen kaupungin sijasta hänen synnyinseudullaan unkarilaisalueella, jossa asuu myös paljon romaneja.

Äitinsä luona kesälomailevan Annan käsilaukku varastetaan kylän viinijuhlissa heti loman aluksi ja romanivaras löytyy pian Tizsa-joen rannasta kuolleena. Annan näkökentässä vilahti varkaustilanteessa myös punamekkoinen romanityttö.

Paikallista poliisia ei kiinnosta sen enempää laukkuvarkaus, outo kuolema kuin kadonnut tyttökään, mutta Annaa tilanne vaivaa ja hän alkaa selvitellä asioita itsekseen. Vanha kalastaja Nagy Béla suostuu näyttämään, mistä ja millaisena löysi ruumiin. Alkaa vaikuttaa sitä, ettei mikään ole sattumaa, vaan kaikki sai alkunsa jo vuonna 1988, kun Annan poliisi-isä sai surmansa.

Tarinan taustalla kulkevat Euroopan sekä nykyiset että entiset pakolaisvirrat. Romaani nostaa myös vahvasti esille erilaisten vähemmistöjen ja vähemmistöjen vähemmistöjen aseman — saarnaamatta sanallakaan.

Oksan hyllyltä haastoi Dekkariviikoll

 

Mainokset

Tyttö katoaa

Dekkariviikon logo

Älä tähti putoa (WSOY, 2015; 23s sivua) on Marja-Liisa Heinon toinen dekkari, jonka pääosassa on rikosylikonstaapeli Karli Eerola, romanina kummajainen pikkukaupungin poliisivoimissa. Tällä kertaa selvitetään iranilaistaustaisen Farahanin perheen teini-ikäisen Tara-tyttären katoamista.

Heinon tyyli on kiinnostavan omaperäinen ja personaallinen, mutta paikoin jopa haastava, kun näkökulma vaihtuu hyvinkin tiuhaan. Kestää joskus hetken ennen kuin huomaa, kenen silmin tapahtumia kulloinkin katsellaan. Tyyliin sisälle päästyäni kyllä miellyin siihen.

Poliisityön ohessa kuvataan Eerolan yksityiselämää, joka on virkistävän erilaista kuin useimpien kirjallisten poliisien. Myös Taran veli Kia nousee yhdeksi päähenkilöksi kiinnostavassa tarinassa, jossa jännitys syntyy ja kasvaa psykologisesti, ei raakuuksien avulla.