Laure van Rensburgin psykologinen jännitysromaani Kiltti tytär (Otava, 2024; The Good Daughter, 2023; suomentanut Elina Koskelin; 372 sivua) sijoittuu eteläcarolinalaisen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka on asettunut entisen orjaplantaasin maille ja rapistuviin rakennuksiin.
Minäkertoja Abigail on asunut pienestä pitäen tiukan vanhatestamentilisessa ja äärikonservatiisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa. Hän on kuuliainen tytär ja perinteisiä arvoja kunnioittavan yhteisönsä luottavainen ja uskollinen jäsen. Abigail kuitenkin muistaa myös toisenlaisen ajan toisessa paikassa, jossa oli vain ”me tytöt”.
Hän myös kohtaa käännytysreissulla lähikaupungissa Summer-nimisen nuoren naisen, joka on erittäin kiinnostunut uskonyhteisöstä, ja ilmaantuukin pian sen aidan taakse.
Kun Abigailin vanhemmat – isäpuoli, joka on yhteisön pastori ja johtaja, ja äiti, josta on tehty kuuliainen vaimo – sitten kuolevat tulipalossa, hän menettää muistinsa parin viikon ajalta ennen sitä. Se on hyvin valitettavaa Abigailin kannalta ja hyvin suotuisaa kultin kannalta.
Rouva Calhounin käsi leijuu olkani takana. Hön varmistaa, ettei vahingossakaan koske minuun. Seuraan häntä pää painettuna. Hyväksyn kohtaloni.
Abigailin kahdessa aikatasossa – kohti tulipaloa etenevässä ja sen jälkeen tapahtuvassa – kertoman lisäksi romaanissa on yhdyskunnan uuden pastorin ja ylemmän uskonnollisen neuvonantajan välistä hyytävää kirjeenvaihtoa, lehtiartikkeleita, somekommentointia sekä osittain tuhoutuneiden haastatteluäänitysten litterointeja.
Mitä sinulle tulee mieleen yhdistelmästä julma uskonnollinen patriarkaatti ja äänitallenteet? Minulle tulee Margaret Atwoodin Orjattaresi / The Handmaid’s Tale. Yhteys on tuskin tahaton. Ehkä se on kumarrus. Ei Abigail kuitenkaan aivan Gileadissa elä, vaikka kultin johtajien mielestä se varmasti olisi ihanneyhteiskunta.
Tyyliltään romaanit ovat hyvin erilaisia. Kiltti tytär pyrkii olemaan ensijaisesti koukuttava trilleri, vaikka ottaakin kantaa uskonnolliseen aivopesuun ja perinteisiin arvoihin uskovien miesten ahdasmielisyyteen, naisvihaan ja homofobaian.
Lyhyempänä Kiltti tytär olisi koukuttavampi. Nyt olin paikoin lähes pitkästyä, kun kertomus velloi yhteisön yhä älyttömämmäksi käyvän toiminnan kuvauksissa ja paljasti liian hitaasti, mitä todella tapahtui ennen tulipaloa.
Nykytrillereissä on lähes vakiona yllättävä loppukoukku: Kuka lopulta on tarinan kiltti tytär? Toisaalta varsin kiehtova ja toisaalta aika rasittava lukukokemus.
Jo kymmenettä dekkariviikkoa vietetään kirjablogeissa 10.-16.6.2024. Lue Kirsin kirjanurkasta, mistä on kyse ja mitkä kaikki blogit ovat mukana.
Dekkariviikon yhteistyökumppanina toimii tänä vuonna 40 vuotta täyttävä Suomen dekkariseura ry, joka julkaisee Ruumiin kulttuuri -lehteä.
Tuulevin lukublogi 