Jäljettömiin (Otava 2021; In the Dark, 2018; suomentanut Sirpa Parviainen; 349 sivua) on Cara Hunterin Oxfordiin sijoittuvan Adam Fawley -sarjan aloitusosa.
Kahdeksanvuotias Daisy ilmoitetaan kadonneeksi hänen perheensä pitämien pihajuhlien jälkeen. Lapsen kadottua tutkimukset on aloitettava lähipiiristä, sanoo poliisin vankka kokemus, etenkin nyt, kun tytön vanhemmat käyttäytyvät kummallisesti ja suhtautuvat poliisiin suorastaan vihamielisesti.
Lapseen liittyvän tapauksen tutkinta on etsiväkomisario Adam Fawleylle erityisen raskasta ja syyt siihen käyvät ilmi vähitellen, samalla kun katoamistutkinta etenee. Sen myötä perheenjäsenten nykyisestä elämästä ja menneisyydestä paljastuu lukuisia salaisuuksia. Vinkit yllättävään loppuratkaisuun on piilotettu niiden joukkoon.
Hunter käyttää monenlaisia tekstityylejä kekseliäästi. Esimerkiksi Fawley puhuttelee lukijaa suoraan päivittäismerkinnöissä, joissa hän on minäkertojana. Niiden lomassa tutkinnan vaiheista kerrotaan myös vuoropuheluina, kuulustelukertomuksina. Lisäksi on lehtiuutisia, poliisin tiedotteita, kirjeitä, sähköpostiviestejä, lapsen ”käsinkirjoitettuja” tarinoita, Twitter-viestiketjuja ja Facebook-sivun ”Etsi Daisy Mason” postauksia.
Suomentajalla ei ole ollut ihan helppoa. Sähköpostiosoitteet ja jotkin Twitter-tilien nimet on suomennettu osittain, esim. @ThamesValley.poliisi.uk, mikä minusta näyttää oudolta, vaikka onkin ymmärrettävää. Suurinta osaa tällaisista ei sentään ole käännetty, ollaanhan Englannissa. Suomentajan toinen haaste on myös yhä yleisemmäksi käyvä teitittelyn verbimuotojen osaamattomuus.
Jäljettömiin on jännittävä, koukuttava ja ovela dekkari.
Tuulevin lukublogi 