Naisia joen mutkassa — dekkariviikko 2017: 1

Paula Hawkinsin Tummiin vesiin (Into the Water, 2017; suomentanut Antti Autio; 415 sivua) alkaa, kun pikkukaupungin joesta löytyy Nel Abbotin ruumis vain vähän aikaa sen jälkeen, kun sieltä on nostettu kuollut teinityttö Katie, joka oli Nelin tyttären Lenan paras ystävä. Onko Nel pudonnut, hypännyt vai työnnetty jokeen, joka kiehtoi häntä suuresti? Miksi Katie päätyi jokeen?

Nelin sisar Julia, joka käyttää nimeä Jules, tulee paikalle pitääkseen huolta sisarentyttärestään, jota ei ole koskaan tavannut. Nuoruudessa tapahtuneiden asioiden vuoksi hän ei ole halunnut edes puhua Nelille, saati tavata tätä. Joki pelottaa Julesia siinä missä se kiehtoi Neliä. Nel kirjoitti kirjaa kaikista niistä naisista, jotka jokeen ovat päätyneet — aina noitina ns. uittotestiin joutuneista alkaen. Siitä pikkukaupungissa ei pidetty.

Paula Hawkinsin Nainen junassa osoitti, että kirjailijalla on hallussa keinot kertoa tarinaa monesta eri näkökulmasta, purkaa juonikiemuroita auki vähä vähältä ja näyttää että todellisuus voi olla eri henkilöille erilainen. Siinä hän on hyvä myös nyt: salaisuudet paljastuvat vähä vähältä, jokaisella on oma näkemyksensä totuudesta ja kokonaisuus muodostuu pienistä paloista, joiden yhteensovittelu voi olla varsin väkivaltaista.

Romaanissa on lukuisia kertojia — luvut on otsikoitu heidän nimillään ja kerrotaan heidän kannaltaan, osa minä-muodossa, osa hän-kerrontana; lisäksi Jules ”puhuu” Nelille — ja kestää aikansa ennen kuin tietää, kuka on kuka ja miten he liittyvät toisiinsa. Tekniikka on koukuttava ja tarjoaa perusdekkaria (jos sellaisia edes on) haastavampaa luettavaa. Tarina ei ole kaunis, mutta kiehtova se on. Henkilöt ole järin mukavia, mutta kiinnostavia kyllä salaisuuksineen, muistoineen, pelkoineen ja toiveineen.

 

Yöpöydän kirjat emännöi tämänvuotista dekkariviikkoa. Tällä tekstillä olen mukana Maanantaitempauksessa. Lue myös muut päivän postaukset:

dekkariviikko17

Advertisements

4 vastausta artikkeliin “Naisia joen mutkassa — dekkariviikko 2017: 1”

  1. Hawkins-kaimani kirjoihin en ole vielä tutustunut, mutta tämä vaikuttaa kirjalta, jonka lukemisessa saa askarrutusta aivoilleen. Moninäkökulma on hieno tekniikka, kun se pysyy sopivien rajojen sisällä.

    Liked by 1 henkilö

  2. Luin ja bloggasin Tummiin vesiin juuri juhannusviikonloppuna. Olinhan minäkin koukussa, jotta saisin selville salaisuudet, mutta ei tämä minun lajini ole. Toivon lukukokemukseltani oivalluksia ja/tai koskettamista ja Tummiin vesiin ei tarjonnut kumpaajaan. Sujuvaa kyllä, mutta jäikö mieleen mitään enempää kuin se, että viileään veteen meno kiinnostaa entistä vähemmän? En ollut ihastuksissani myöskään Nainen junassa -trilleristä, mutta 20 miljoonaa myytyä kirjaa todistanee, että moni muu haluaa lukea juuri näitä naisille kirjoitettuja trillereitä!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiintoisaa. Kirja ei vaikuttanut mitenkään suhtautumiseeni kylmään veteen menemiseen / uimiseen. (Uin vain luonnonvesissä.)
      Dekkarit ovat minulle (enimmäkseen) todellisuuspakoa ja ajanvietettä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s