Kaunis mutta kuollut (Karisto, 2017; 304 sivua) on Terttu Autereen kolmas 1930-luvulle sijoittuva lääninetsivä Juhani Kuikan rikostutkimuksia kuvaava dekkari. Samalla etenee Kuikan ja opettaja Onerva Ojalan aiemmissa romaaneissa alkunsa saanut suhde, sillä Onerva on sattunut nappaamaan sijaisuuden juuri siitä koulusta, jossa tapahtuu henkirikos.
Pienen itäsuomalaisen kauppalan — veikkaan esikuvaksi Lauritsalaa — yhteiskoulun iloinen, kaunis ja värikäs piirustuksenopettaja Iiris Soivio löydetään kuristettuna koulun kokoelmahuoneesta penkinpainajaisten jälkeen. Iiris herätti eläessään pikkupaikkakunnalla huomiota niin pukeutumisellaan kuin käytökselläänkin. Miehet hurmaantuivat, naiset joko ihailivat, kadehtivat tai pelkäsivät oman liittonsa puolesta. Mutta kenellä oli motiivi ja tilaisuus tappaa?
Epäiltyjen ja jututettavien joukossa on koulun opettajien ja oppilaiden lisäksi heidän perheenjäseniään ja koulun talonmiespariskunta eikä Kuikalla ole lukuisia kuulusteluja ja selvityksiä tehdessä apunaan kuin yksi paikallinen poliisimies. Samaan aikaan kihlattu Onerva — jonka luona Kuikka välillä pientä pahennusta herättäen yöpyy — haluaa sopia hääpäivän, mutta auttaa lopulta hieman myös rikoksen selvittämisessä.
Kaunis mutta kuollut on leppoisa, nostalginen ja perinteitä kunnioittava dekkari, jota on mukava lukea, vaikka onkin kyse henkirikoksesta. Kaukana ovat nykytrillerien kauhut ja piinat.
Yöpöydän kirjat emännöi tämänvuotista dekkariviikkoa.
Tuulevin lukublogi 
Viehättävää, että joku kirjoittaa menneen ajan Suomeen sijoittuvia dekkareita. (Varmaan muitakin on kuin Autere? En vain seuraa dekkarigenreä kovin tarkkaan.) Tämä kirja voisi kiinnostaa ihan siksikin, että sijoittuu kouluympäristöön.
TykkääLiked by 1 henkilö
Suosittelen Suomen menneisyyteen sijoittuvista dekkareista ainakin Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjaa ja Mikko Porvalin Karelia Noir -sarjaa.
TykkääTykkää
Tästä tuli tosiaan hyvälle tuulelle, ihan niin kuin Komisario Palmuista. Samanlaista fiilistä ei tule yleensä nykydekkareista.
Lainasin viime viikolla kirjastosta Autereen edeltävän dekkarin Kuolema Eedenissä, jota en ole vielä lukenut.
TykkääLiked by 1 henkilö
Ne ovat kaikki minusta hyviä, tyylikkäästi vanhanaikaisia.
Autereen muuta tuotantoa en ole lukenut.
TykkääTykkää
Tästä minäkin voisin pitää, nostalgiaa eikä väkivaltaa. Suosittelet tuolla kommentissa myös Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjaa, joka voisi myös olla minun makuuni.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kannattaa kokeilla – molempia.
TykkääTykkää
Minä taas luin ne samaan sarjaan kuuluvat Auteren aiemmat kolme romaania, jotka yhtäkkiä jatkuivat Kuka murhasikaan rouva Holmin -dekkarilla. Toivoin silloin että dekkari olisi ollut vain kokeilu ja hän olisi palannut herttaisiin romaaneihinsa, mutta dekkarit tuli näköjään jäädäkseen hänen tyylikseen. Dekkareina ovat varmasti kivoja, olen vain tuon rouva Holmin lukenut. Niistä aiemmista olen myös Kinkkauskivet lukenut, eli lukematta on vain nämä kaksi viimeisintä dekkaria.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Ehkä kokeilen joskus noita herttaisia ei-dekkareitakin.
TykkääTykkää