Marko Kilpi aloitti viime vuonna synkkätunnelmaisen Undertaker -sarjan teoksella Kuolemantuomio. Kuolemanenkeli (CrimeTime, 2018; 393 sivua) jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Entinen luottomies Jouni on pettänyt hautausurakoitsija-ammattirikollinen-papinpuoliso Kiven, joka on valinnut tilalle pahaa-aavistamattoman, naiivin, rahavaikeuksiin ajautuneen Tuomaan.
Kilpi tykittää tekstiä enimmäkseen päälauseilla ja paikoin hyvinkin käsikirjoitustyyppisesti. Tarinan lukeminen etenee siis vauhdikkaasti niin kuin trillerin pitääkin. Tyylilaji on musta eikä tämän teoksen maailmaan hyvyyttä mahdu. Välillä kaikenkattava surkeus ja synkkyys uhkaa mennä (tahattoman) komiikan puolelle. Pidän edelleen Kilven Undertaker-sarjaa aiempaa tuotantoa huomattavasti suuremassa arvossa. Kielellisestä taidokkuudestaan huolimatta teos jättää kylmän, jopa laskelmoidun, loppumaun.
Nillitys: Miksi tällä sarjalla pitää olla englanninkielinen nimi?
Tuulevin lukublogi 
Olen lukenut Kilveltä pari hänen varhaisempaa kirjaansa ja hyväksi havainnut, joten varmasti luen joskus häneltä lisääkin. Dekkarilauantaissa pääsin maistamaan Undertaker-vodkaa, jota Kilpi itse tarjoili. Jos kirjat ovat kyseisen juoman veroisia, niin sitten on valtakunnassa kaikki hyvin. :D
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Minä pidän enemmän niistä aiemmista kuin tästä sarjasta. Eikä vodkakaan oikein maistu. 😉 Olen viini-ihminen. 🍷
TykkääTykkää
Vieraskielinen nimi johtunee siitä, että tekeillä on jo lähtökohtaisesti kansainvälinen ilmiö, nythän Undertaker meni jo Ruotsiin.
Minäkin olen enemmän aiemman tuotannon ystävä, tosin tervehdin ilolla kunnianhimoista projektia.
Mielestäni myös tässä toisessa teoksessa kieli teki paluuta entiseen, ilmaisuvoimaisempaan Kilpeen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Totta tuo kansainvälisille markkinoille tähtääminen.
TykkääTykkää
Hienoa, että meilläkin osataan yhä enemmän tehdä kansainvälisille markkinoille kelpaavia dekkareita. Ihastukseeni sekoittuu hämmästys tämän lajityypin menestyksestä, sillä se ei minuun kovin lujaa iske.
Kuuntelin jonkun ihan alkupään (olisiko ollut eka?) Undertakerin. Sujuvaa ja jännää, mutta jo ekan opuksen lopulla olin saanut oman välivaltakiintiöni täyteen.le
Luen siis edelleen mielikseni otsikkoja Undertakerin menestyksestä, kirjat jätän muille ;-)
Minna /Kirsin Book Club
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Ei näitä vielä olekaan kuin se eka ja tämä toka. :)
TykkääTykkää
Kilpi on jostain syystä jäänyt minulta ihan kokonaan väliin. Pitänee testata. Voisi lukea altaan vieressä jotain tosi synkkää ihan vain kontrastin vuoksi ;-)
Toisaalta huomaan nykyään muutenkin dekkareissa tarttuvani joko klassikoihin tai kovasti viihdepainotteisiin. Jotenkin ei ole energiaa riittänyt mihinkään ”raskaampaan” tai kovasti tummasävyiseen.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos kommentista.
Testaa toki!
TykkääTykkää