Kahdeksan kertomusta menneisyydestämme

Risto Isomäen Viiden meren kansa (Into, 2018; 333 sivua) sisältää kahdeksan tarinaa suomalaisten muinaisuudesta. (Teoksen takakannessa puhutaan romaanista, mutta aika irrallisia nämä tarinat ovat.)

Jäiset rannat kuvaa kenties ensimmäisten ihmisten saapumista tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua sille merelle, jonka kohdilla nykyisin on Itämereksi nimittämämme vesialue. Tuolloin sitä reunusti vielä jäävuori. Kertomus on kaunis, lyhyt ja runollinen — sekä täynnä toivoa. Maailmanmeren rannalla tapahtuu Uralvuoriston eteläpuolella nykyisen Kaspianmeren rannoilla kuusituhatta vuotta sitten, ja ilmassa on pikemminkin epätoivoa.

Yli-Iin Kierikkiin sijoittuva Hylkeiden kansa on kiehtova tarina, jonka tapahtumapaikka on 7000 vuotta sitten syntynyt ”Suomen ensimmäinen kivikautinen pikkukaupunki”. Lemminki ja lohikäärme kertoo siitä, miten Saarenmaan Kaalijärvi syntyi, mitä siitä seurasi ja miten silloiset ihmiset siihen suhtautuivat.

Skyytit pyrkii selittämään, miksi Mustanmeren arojen asukkaat muuttivat tänne pohjoiseen 2000-2500 vuotta sitten. Paholaisen tyttärissä eletään Vanajaveden rannoilla 1200-luvulla, jolloin itsenäisten hämäläisten ja karjalaisten heimojen jäljellä olevat rippeet paitsi ahdistettiin kahden sotilasvallan väliin myös väkivalloin käännytettiin pois omasta uskostaan — ellei kyselemättä lahdattu.

Karsikkopuun kuolema tulkitsee eloisasti tuttua Lallin ja Piispa Henrikin tapausta. (Erään) maailman loppu on rinnakkaiskertomus sotaretkikuvaukselle, joka sisältyy tunnettuun Liivinmaan kronikkaan. Vuoden 1127 talvella toteutettu Viron Muhun ja Saarenmaan maalinnojen valloitus sotamies Niklas Mattiaksenpojan kertomana on kaikkien näkökulmasta katsottuna julmaa, raakaa ja raadollista toimintaa, ristiretkeilyä pahimmillaan.

Muuten mainiossa ja mielenkiintoisessa teoksessa on joitakin tyylirikkeitä, joista en voi olla mainitsematta pituusmittayksiköiden käyttöä. Melko erikoiselta tuntuu jo se, että 1100- tai 1200-luvulle sijoittuvassa tarinassa käytetään toistuvasti mittayksikkönä metriä, kun ei ainakaan ennen 1600-lukua kenenkään mieleen tullut edes koko käsite.

Lalli hivuttautui lähemmäs kuin saalistaan ajava metsästäjä. Vähää myöhemmin hän oli jo viidenkymmenen, sitten neljänkymmenen ja kolmenkymmenen metrin päässä. — Kun Lalli oli kahdenkymmenenviiden metrin päässä, toinen henkivartijoista kääntyi —”

Metrijärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1887. Sitä ennen — ja varmaan kansan kielessä kauan sen jälkeenkin — käytettiin matkoja ja mittoja kuvaamassa peninkulmia, virstoja, sylejä, kyynäriä, jalkoja, vaaksoja ja tuumia. Lallin tarina sentään kerrotan hän-muodossa, mutta kun kilometreistä kronikoi minä-muodossa edellämainittu Niklas Mattiaksenpoika, tuntuu se jo todella oudolta.

Kaunokirjallisen osuuden lisäksi teoksen lopussa on Isomäelle tyypilliseen tapaan selityksiä, jotka ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia kuin kertomuksetkin. Opin niistä paljon, muun muassa sen, että Suomen vanhimmat jätinkirkot ovat paljon vanhempia kuin Egyptin pyramidit, ja sen, että ensimmäiset (eli geneettiset) ”suomalaiset” tulivat Iberian niemimaalta ja vasta ”toiset” (eli etniset) Volgan mutkasta, sekä sen, miten Lönnrot haaskasi Kalevalan parhaan tarinan.

Mainokset

24 vastausta artikkeliin “Kahdeksan kertomusta menneisyydestämme”

  1. Luin Juha Hurmeen Niemeä melkein loppuun, mutta en inspiroitunut. Tämä Suomen tarinameri kuulostaa vähän lupaavammalta, mutta minulla on ollut aiemminkin haasteita Isomäen teosten kanssa. Arviosi perusteella kuitenkn kiinnostus herää tähän, koska tässä varmaan on vähemmän teknologissuuntautunutta tekstiä kuin niissä aiemmissa.

    Liked by 1 henkilö

  2. Tutun kuuloisia tarinoita. Ajankuva kyllä kärsii, jos mukaan pääsee lipsahduksia vääränlaisista mittayksiköistä. Onko tarkoituksena kenties ollut, että lukija ymmärtäisi paremmin, minkä pituisesta matkasta on kyse?

    Liked by 1 henkilö

  3. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta! Historia kiinnostaa minua kovasti sekä faktan että fiktion muodossa, joten tämä voisi olla minulle sopiva. Tosin, on kieltämättä outoa, että kirjassa on kuitenkin käytetty vääriä mittayksiköitä – sellainen pistää minullakin silmään.

    Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos vinkistä. Mieheni saattaisi olla tästä kiinnostunut, hän tykkää lukea historiaa käsitteleviä kirjoja. Tämä voisi olla hyvä lahjakirja. Onpa kumma juttu tuo metrimittahomma. Romuttaa hieman kertomusten autenttista tunnelmaa… :) Tosin itse en ehkä olisi osannut siihen kiinnittää huomiota.

    Liked by 1 henkilö

  5. Pidän historiallisista romaaneista, mutta en ihan noin historiallisista. Toisaalta voisi kyllä kokeilla ns. oman mukavuusalueen ulkopuolelle ajatumista muidenkin kuin Kaari Utrion kirjojen siivellä (olen lukemista Utrion kirjoista pitänyt).

    Liked by 1 henkilö

  6. Bloggauksesi sai todella kiinnostumaan tästä kirjasta!
    Erityisen paljon alkoi kiinnostaa tuo Lönnrothin haaskaama tarina. Millainen se mahtoi olla ja miksi se ei päätynyt Kalevalaan?

    Liked by 1 henkilö

  7. Kiva kun olet kertonut erikseen kaikista noista tarinoista, auttaa hyvin hahmottamaan kokonaisuutta! Tiesin tämän kirjan olemassaolosta, mutta en ollut edes ajatellut sen lukemista koska olen ollut siinä käsityksessä, että Isomäki on liian haastavaa. Mutta tämähän kuulostaa kiehtovalta, kun tietää miten paljon tietoa noissa tarinoissa on varmasti takana. Ja jos joku tarina ei niin nappaakaan, se onneksi vaihtuu kohta ;-)

    Liked by 1 henkilö

  8. Hmmm, tämä hämmentää minun Isomäki-kuvaani entisestään. En ole aiemmin lukenut kuin Sarasvatin hiekkaa, josta pikkumaiseen mieleni jäi toteamus, että jos ihmiskunta ei muuta toimintaansa, se menettää luonnon hallinnan. Menettää?
    Tuo metri-homma on minusta vähän samanlainen, jää mieleen ja aina löytyy niitä jotka toruvat yksityiskohtiin takertumisesta. Minä ymmärrän oikein hyvin, että metrit harmittavat.
    Suomen esihistoria on kyllä kiinnostava aihe, tiedä vaikka joskus kuitenkin tähän kertomuskokoelmaan tartun.

    Minna /Kirsin Book Club

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s