Risteyskohdat (Tammi, 2017; The Crossing Places, 2009; suomentanut Anna Lönnroth; 305 sivua) aloittaa Elly Griffithsin Ruth Galloway -mysteerien sarjan. Ruth on nelikymppinen arkeologian tohtori ja yksineläjä. Hän on tervetulleen mielenkiintoinen ja kaavoista poikkeava hahmo dekkarikirjallisuudessa, sillä vanhanaikainen ja yksinkertainen alkukuva vanhastapiiasta kissoineen muuntuu nopeasti modernimmaksi ja monisyisemmäksi.
Vastapari, Ellyn asiantuntemusta tarvitseva paikallinen rikoskomisario Harry Nelson, sen sijaan on ainakin tämän teoksen perusteella hieman kliseinen poliisihahmo: ylipainoinen, ärtyisä ja hieman moukkamainen, muttei sentään alkoholisoitunut eikä eronnut.
Kirjan tapahtumapaikka Norfolk on Britannian sitä osaa, jossa vieraileminen ei ole edes käväissyt mielessä: sateista, tuulista, soista marskimaata Pohjanmeren rannalla. Arkeologille Norfolkin rannikko on ilmeisen innostava esihistoriallisine paalukehineen.
Teoksen tarina alkaa, kun tuollaisen paalukehän liepeiltä löytyy ihmisluita, ja poliisin on saatava pikaisesti selville, ovatko ne muinaisia vai kymmenen vuotta sitten viisivuotiaana kadonneen Lucy Downeyn. Tuon tapauksen suhteen Nelson ei ole koskaan luovuttanut, vaikka tytön elossaolo onkin epätodennäköistä; ainakin hän haluaisi päästää tytön vanhemmat epätietoisuudesta. Sitten katoaa toinen pikkutyttö. Ruthin osuus rikosten selvittämisessä ei jää asiantuntija-apuun luiden iän kartoittamisessa, vaan hän joutuu keskelle rikostutkintaa kollegoineen, naapureineen ja ystävineen.
Tyyliltään teos on helppolukuinen ja viihdyttävä, mutta aihe on suorastaan järkyttävä. Väkivaltaa ei kuitenkaan kuvata suoraan, vaan paljon jää — onneksi — lukijan eläytymiskyvyn ja kuvittelutahdon varaan. Vaikka juonessa on omat epäuskottavuutensa, odotan jo pääseväni lukemaan sarjan syksyllä suomeksi ilmestyvää kakkososaa. Kaikkiaan sarjassa on alkukielellä ilmestynut jo yhdeksän osaa.
Tuulevin lukublogi 
Norfolk on itse asiassa uskomattoman kaunista aluetta: olen käynyt siellä mm. patikoimassa ja etsimässä hylkeitä :D Tätä kirjaa en ole lukenut, vaikka kirjailijasta olenkin tietoinen. Alkoi nyt kyllä kirjoituksesi perusteella kiinnostella, joten lisäänpä lukulistalle!
TykkääLiked by 1 henkilö
Epäilemättä siellä(kin) on kaunista. Päähenkilö Ruth tykkää suuresti avarasta maisemastaan.
TykkääTykkää
Laitoin tämä alunperin ehkä-pinoon Norfolkin takia, tällaiset miljöökuvaukset kiehtovat (vrt Janssonin Gotlanti). Mutta sitten palasin tähän ja taisin lukaista pari sivua syntymättä. Lisäksi aihe tuntuu tosiaan aika karulta, vaikken ihan sokerista ole tehty.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kokeile uudelleen. En usko, että petyt.
TykkääTykkää
Ei tämä Janssoneita karumpi ole.
TykkääTykkää